EU:n väestöstä noin 19 prosenttia (95 miljoonaa) on alle 18-vuotiaita. Alaikäiset voivat jäsenvaltioissa joutua suoraan tai välillisesti tekemisiin oikeuslaitoksen kanssa monin eri tavoin, esimerkiksi rikoksen tekijöinä, todistajina tai rikoksen uhreina, turvapaikan hakijoina tai adoptiomenettelyn tai huoltajuusriidan kohteina.

Oikeudenkäyntimenettelyllä voi olla huomattava vaikutus alaikäisen elämään. Jos menettely ei ole lapsiystävällinen, se voi johtaa lapsen oikeuksien rajoittamiseen tai loukkaamiseen. Jos kansallisen oikeuslaitoksen menettelyt ja käytännöt eivät ole lapsiystävällisiä, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten (esim. vammaisten tai maahanmuuttajalasten) oikeuksien toteutuminen vaikeutuu.

Kaikille alaikäisille olisi taattava oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi koko sen ajan, kun lapset ovat tekemisissä oikeuslaitoksen kanssa, heitä olisi kohdeltava niin, että heidän ikänsä, erityistarpeensa, kypsyytensä ja ymmärrystasonsa otetaan huomioon, kuten myös kommunikointivaikeudet, joita lapsilla voi olla.

Tarvitaan selkeämpää tietoa alaikäisiä koskevaan oikeudenkäyttöön liittyvistä toimijoista ja menettelyistä sekä yleisesitys, jolla varmistetaan alaikäisten oikeuksien kunnioittaminen. Tässä yhteydessä on määritetty kaksi osa-aluetta: Lasten oikeuskelpoisuus ja EU-maissa eri oikeudenaloilla sovellettavat erityismenettelyt.

Ensimmäiseen osa-alueeseen kuuluisivat lapsen henkilökohtaiseen asemaan liittyvät yleiset seikat, kuten rikos- tai siviilioikeudellinen vastuu, oikeusavun saatavuus, suhde kouluun/opetukseen, terveydenhoitoa koskeva päätöksenteko, erityistuomioistuimet/-laitokset ja taloudellinen tuki tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä.

Toisella osa-alueella tarkoituksena on kerätä tietoja alaikäisten kohtelusta oikeudenkäyntimenettelyissä sekä rikosoikeudellisten, siviilioikeudellisten ja hallinnollisten menettelyjen erityisluonteesta jäsenvaltioissa.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Bulgariassa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 14 vuotta. Minkä tahansa asian vieminen oikeuden käsiteltäväksi edellyttää henkilöltä vähintään 14 vuoden ikää.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Yleisissä tuomioistuimissa ei ole lapsioikeuteen erikoistuneita tuomioistumia. Tuomioistuimissa, joissa on riittävästi henkilöstöä asioiden sattumanvaraista jakamista koskevan periaatteen noudattamiseksi, tuomarit toimivat joko siviiliasioiden jaostossa tai rikosasioiden jaostossa ja käsittelevät ainoastaan kyseisiä asioita. Piiri- ja maakuntatuomioistuimiin voidaan perustaa jaostoja, ja tuomareiden jakamisesta jaostoihin vastaa tuomioistuimen hallinnollinen johtaja oman harkintansa mukaan.

Bulgarian lainsäädännössä säädetään ’lapsen’ oikeudellisesta määritelmästä. Rikosoikeudellinen vastuu edellyttää myös vähimmäisikää, ja alaikäisille määrättävistä rangaistuksista on olemassa erityissääntöjä. Lastensuojelulain mukaan lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta luonnollista henkilöä.

Alaikäiset jaetaan kahteen ryhmään: 14–16-vuotiaat ja 16–18-vuotiaat. Heidän rikosoikeudellinen vastuunsa on vähäisempi verrattuna täysi-ikäisten rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta 16–18-vuotiaiden osalta vastuun lieventäminen on vähäisempää.

Hallinnollisista rikkomuksista ja seuraamuksista annetun lain sekä joidenkin erityisten säädösten, kuten alaikäisten huliganismin torjunnasta annetun asetuksen, nojalla alaikäiset, jotka ovat täyttäneet 16 vuotta, voivat joutua hallinnolliseen vastuuseen.

3. Monialaiset näkökohdat

Kaikkien asiaankuuluvien organisaatioiden on koordinoitava toimintaansa, jotta lasten tilanteesta saadaan kattava käsitys. Lastensuojelulaissa säädetään lastensuojeluelinten toimivallasta. Näitä elimiä ovat kansallinen lastensuojeluvirasto, paikallistason sosiaalivirastot, työ- ja sosiaaliministeri, sisäministeri, opetus- ja tiedeministeri, oikeusministeri, ulkoministeri, kulttuuriministeri, terveysministeri ja kuntien pormestarit.

4. Oikeusalan ammattilaisten koulutus

Oikeusalan ammattilaisten on oltava päteviä, ja heillä on oltava laaja kokemus erityisesti lasten kanssa työskentelystä. Erityisiä oikeusalan koulutusvaatimuksia ei ole, mutta lähes kaikki asiantuntijat ovat suorittaneet kursseja ja koulutusta, jotka antavat heille erityisiä taitoja.

Lisäksi sosiaalityöntekijät ja poliisit osallistuvat erilaisiin koulutustilaisuuksiin, seminaareihin ja kokouksiin, joita julkiset laitokset, kansalaisjärjestöt ja muut vastaavat tahot järjestävät. Sosiaalihuoltovirasto on tärkein valtion elin, joka vastaa lastensuojelupolitiikan täytäntöönpanosta. Se järjestää paikallistasolla monia koulutustilaisuuksia virkamiestensä (sosiaalityöntekijöiden) pätevyyden parantamiseksi.

5. Lapsen etu

Lastensuojelulain mukaan lapsen edun turvaaminen on yksi suojelun pääperiaatteista. Lapsen etu on keskeinen periaate silloin kun on kyse lasten osallistumisesta oikeudenkäyntimenettelyihin. Kansallisessa lainsäädännössä annetaan lapsille mahdollisuus toimia ennakoivasti, ilmaista mielipiteensä ja osallistua päätöksentekoon.

6. Oikeussuojakeinot

Lastensuojelulaissa säädetään, että lapsella on oikeus oikeusapuun ja muutoksenhakuun kaikissa menettelyissä, jotka vaikuttavat hänen oikeuksiinsa tai etuihinsa.

Lapset, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia, voivat tehdä valituksia ja hakea muutosta tuomioistuimessa vanhempiensa tai laillisten edustajiensa välityksellä, ja nämä käyttävät lasten oikeuksia heidän puolestaan. Lainsäädäntö antaa näille edustajille mahdollisuuden tehdä päätöksiä lapsen edun mukaisesti. Jos lapsi, joka joutuu rikoksen uhriksi, päättää olla nostamatta syytettä, syyttäjä voi nostaa syytteen hänen puolestaan ja aloittaa esitutkinnan.

Oikeusavun myöntämisestä lapselle ei ole annettu erityisiä sääntöjä. Asiassa sovelletaan oikeusavusta annetun lain yleisiä sääntöjä.

7. Tuleva kehitys

Oikeusministeriö on laatinut yhteistyössä useiden sidosryhmien kanssa luonnoksen uudeksi laiksi, joka koskee rikosoikeudellisista menettelyistä luopumista alaikäisten osalta sekä kurinpitotoimenpiteiden määräämistä alaikäisille. Lakiesityksen tavoitteena on kannustaa laittomuuksiin syyllistyneitä alaikäisiä noudattamaan lakia ja varmistaa tuki heidän integroitumiselleen yhteiskuntaan määräämällä kurinpidollisia seuraamuksia ja ottamalla nämä alaikäiset mukaan asianmukaisiin koulutusohjelmiin. Kansainvälisten normien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti lakiesityksessä säädetään uudesta toimenpidejärjestelmästä, jonka tarkoituksena on estää laittomuuksin syyllistyneitä alaikäisiä uusimasta rikoksia ja tekemästä toissijaisia rikoksia.

Olennainen osa ehdotettuja lainsäädäntömuutoksia on suunniteltu mahdollisuus sovittelun hyödyntämiseen. Näin voidaan ottaa käyttöön restoratiivista eli korjaavaa oikeutta nuorten ohjaamiseksi pois rikosoikeudellisista menettelyistä. Tavoitteena on hyvittää lainvastaisesta toiminnasta aiheutuneet vahingot ja korjata mahdollisuuksien mukaan rikoksentekijän, uhrin ja yhteiskunnan suhteet.

8. Perhe-elämä

Adoptiota koskevaa Bulgarian lainsäädäntöä on tarkistettu lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa tehdyn yleissopimuksen (Haagin yleissopimus) ratifioinnin seurauksena. Muutoksiin kuuluu muun muassa adoptioiden ja ottovanhempien kirjaaminen erityisiin rekistereihin edellytyksenä vahvojen adoptioiden hyväksymiselle. Tästä säännöstä voidaan poiketa siltä osin kuin on kyse puolison lapsen adoptoimisesta ja tilanteista, joissa isovanhemmat adoptoivat lapsenlapsen.

Bulgarian lain mukaan adoptio voi olla joko ”vahva” tai ”heikko”:

Vahvassa adoptiossa ottolapsen ja hänen jälkeläistensä sekä ottovanhemman ja tämän sukulaisten välille muodostuu samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisten sukulaisten välillä on, ja ottolapsen ja hänen jälkeläistensä oikeudelliset siteet biologisiin sukulaisiin katkeavat.

Jos kyseessä on heikko adoptio, ainoastaan ottolapsen ja hänen jälkeläistensä sekä ottovanhemman välille muodostuu samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisten sukulaisten välillä on, ja toisaalta ottolapsen ja hänen jälkeläistensä sekä heidän biologisten sukulaistensa väliset oikeudet ja velvollisuudet säilyvät. Vanhemman oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät adoptiovanhemmalle.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Bulgariassa (324 Kb)

1. Lasten oikeustoimikelpoisuus

Yksityisoikeuden osalta laissa 89/2012 (siviililaki) säädetään, että lapsen kyky suorittaa tietty oikeustoimi on sidoksissa hänen ikänsä mukaiseen henkiseen ja tahdonalaiseen kypsyyteen. Tämä on kumottavissa oleva olettama, mikä tarkoittaa, että kaikissa tapauksissa voidaan todistaa toisin. Täysi oikeustoimikelpoisuus saavutetaan 18-vuotiaana, mutta tuomioistuin voi tietyin edellytyksin myöntää oikeustoimikelpoisuuden myös 16-vuotiaalle lapselle. Jos lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen, laillisen edustajan tai edunvalvojan tulee edustaa häntä. Tämä henkilö voi antaa suostumuksensa tietyille lapsen oikeustoimille, jolloin lapsi saa toimia yksin suostumuksen puitteissa, ellei tätä nimenomaisesti kielletä laissa.

Tšekin rikoslain (laki 40/2009) mukaan alle 15-vuotiaita lapsia ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Yli 15-vuotiaat lapset, jotka ovat olleet rikoksen tekohetkellä alle 18-vuotiaita, ovat rikosoikeudellisesti vastuullisia vain, jos he ovat olleet rikoksen tekohetkellä henkisen ja moraalisen kypsyytensä puolesta kykeneviä ymmärtämään tekojensa lainvastaisuuden ja kontrolloimaan niitä.

2. Lasten tilanne siviilituomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä

a) Lasten asema ja oikeustoimikelpoisuus siviilioikeudellisissa menettelyissä

Lapset voivat osallistua oikeudenkäynteihin eri tavoin. Siviilioikeudellisissa menettelyissä lapset ovat yleensä asianosaisen asemassa, mutta he voivat olla myös todistajia. Seuraavassa käsitellään lasten asemaa asianosaisina siviilioikeudellisissa menettelyissä. Asiaankuuluva lainsäädäntö on siviiliprosessilaki (laki 99/1963) ja erityisoikeudenkäyntejä koskeva laki (laki 292/2013).

Siviilioikeudelliset menettelyt jaetaan kontradiktorisiin ja ei-kontradiktorisiin menettelyihin. Vaikka lapset voivat osallistua molempiin menettelyihin, he ovat useimmiten osallisina ei-kontradiktorisissa (esimerkiksi huoltajuutta koskevissa) menettelyissä. Tärkeimmät huoltajuutta koskevissa menettelyissä käsiteltävät asiat liittyvät lapsen etu- ja sukunimeen, elatusapuun, tapaamisoikeuteen, vanhempainvastuuseen ja erityisiin lapsen huoltajuuskysymyksiin. Useimmissa tapauksissa menettely voidaan panna vireille pyynnöstä ja tuomioistuimen omasta aloitteesta, lukuun ottamatta asioita, jotka liittyvät lapsen edustamiseen (jolloin menettely voidaan panna vireille ainoastaan laillisen edustajan pyynnöstä) tai oikeustoimikelpoisuuden myöntämiseen (menettely pannaan vireille ainoastaan lapsen tai hänen laillisen edustajansa pyynnöstä).

Kuten yksityisoikeudessa, myös siviilioikeudellisissa menettelyissä lasten oikeustoimikelpoisuus on sidoksissa lapsen iän mukaiseen henkiseen ja tahdonalaiseen kypsyyteen. Tuomioistuin voi kuitenkin asiaan liittyvien olosuhteiden niin vaatiessa päättää, että lasta edustaa laillinen edustaja tai edunvalvoja, vaikka lapsi voisi muutoin toimia asiassa itsenäisesti.

b) Tuomioistuimet ja muut lasten etuja suojelevat viranomaiset

Tuomioistuimet päättävät lasten oikeudellisesta asemasta. Kontradiktoriset ja ei-kontradiktoriset asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Näissä tuomioistuimissa ei-kontradiktorisia asioita käsittelevät tuomarit eivät kuitenkaan yleensä käsittele kontradiktorisia asioita. Ensimmäisessä oikeusasteessa asian käsittelystä vastaavat piirituomioistuimet, kun taas alueoikeudet toimivat muutoksenhakutuomioistuimina. Muutoksenhaku ei ole sallittu huoltajuutta koskevissa asioissa.

Alaikäisten oikeushuoltoon liittyvissä siviilioikeudellisissa menettelyissä keskeisessä asemassa on lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaava viranomainen. Tätä toimivaltaa käyttävät ensisijaisesti laajennetun toimivallan omaavien kuntien virastot. Lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaava viranomainen voi panna edellä mainitun menettelyn vireille ja toimii tämän jälkeen edunvalvojana kyseisessä menettelyssä. Samalla viranomainen huolehtii lapsen sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta myös oikeudenkäynnin ulkopuolella joko ennaltaehkäisevän tai neuvovan toiminnan yhteydessä tai kasvatuksellisten toimenpiteiden avulla. Lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaavan viranomaisen toimivallasta ja vastuualueesta säädetään lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta annetussa laissa (laki 359/1999).

Edellä mainituissa tapauksissa myös syyttäjälaitos voi panna menettelyn vireille (tai liittyä siihen). Alaikäisten oikeushuollon tapauksessa se voi tehdä niin, kun asia koskee lapsen kasvattamiseen, laitoshoitoon, syntymäajan määrittämiseen tai vanhempainvastuun tai sen suorittamisen keskeyttämiseen, rajoittamiseen tai peruuttamiseen liittyvän erityistoimenpiteen määräämistä. Jos syyttäjälaitos panee menettelyn vireille, se toimii kuten mikä tahansa muu kantaja. Jos syyttäjälaitos liittyy menettelyyn, se voi toteuttaa kaikki toimet, jotka menettelyn osanottaja voi toteuttaa, lukuun ottamatta määräyksiä (kuten kanteiden peruutuksia).

c) Toimiminen lapsen edun mukaisesti

Yleisenä periaatteena lapsia koskevissa siviilioikeudellisissa menettelyissä on lapsen edun turvaaminen lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti. Jos menettelyyn osallistuva lapsi pystyy muodostamaan oman näkemyksensä, tuomioistuimen on selvitettävä lapsen näkemys asiasta. Lapsen näkemystä arvioitaessa tuomioistuin huomioi lapsen iän ja henkisen kypsyyden.

Siviilioikeudelliset kontradiktoriset menettelyt sisältävät useita välineitä, jotka parantavat lapsen asemaa. Yksi niistä on velvollisuus antaa tiedoksi asiakirjoja yli 15-vuotiaille lapsille. Lapsiin kohdistuvia muodollisia päätöksiä ei voida ottaa käsiteltäväksi, minkä vuoksi lapsiin kohdistuvia tunnustettavia tuomioita, yksipuolisia tuomioita tai maksamismääräyksiä ei voida antaa.

Ei-kontradiktorisissa menettelyissä ja huoltajuutta koskevissa menettelyissä painotetaan menettelyn tarkoituksenmukaisuutta. Vanhempien ja alaikäisten lasten välisiä suhteita koskevien sääntöjen vahvistamista koskevissa asioissa on mahdollista määrätä välitoimi, josta tuomioistuin päättää seitsemän päivän kuluessa; lapsen elintärkeiden etujen vakavan uhan tai rikkomisen tapauksessa tuomioistuin päättää välitoimesta yleensä 24 tunnin kuluessa. Tämän jälkeen tavanomainen oikeudenkäynti on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa alkuperäisen kanteen vireillepanosta. Lapsen edun suojaamiseksi lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaava viranomainen on usein mukana oikeudenkäynneissä edunvalvojana.

3. Lasten tilanne rikosoikeudenkäynneissä

a) Alle 15-vuotiaat rikoksiin syyllistyneet lapset

Tšekissä alle 15-vuotiaita lapsia ei voida asettaa vastuuseen rikoksista. Jos alle 15-vuotias lapsi syyllistyy tekoon, joka muuten katsotaan rikokseksi, seurauksena on erityisoikeudenkäyntejä koskevan lain (laki 292/2013) mukainen siviilioikeudellinen erityismenettely rikosprosessilain (laki 141/1961) mukaisen menettelyn sijaan. Alle 15-vuotiaita lapsia koskeviin asioihin sovellettavista erityissäännöistä säädetään nuoriso-oikeudesta annetussa laissa (laki 2018/2003).

Alle 15-vuotiaita lapsia koskevat asiat käsitellään nuorisotuomioistuimissa (erikoistuneiden tuomareiden edessä yleisissä tuomioistuimissa). Erikoistuneet tuomarit saavat koulutusta, jotta heillä on yksityiskohtainen tietämys tällaisissa oikeudenkäynneissä noudatettavista säännöistä ja alle 15-vuotiaisiin rikoksentekijöihin sovellettavasta lähestymistavasta. Myös syyttäjillä ja lainvalvonnasta vastaavilla virkamiehillä on oltava erityiskoulutus nuorten kohtaamisesta.

Oikeudenkäyntimenettely pannaan vireille syyttäjälaitoksen hakemuksesta tai tuomioistuimen omasta aloitteesta. Oikeudenkäynnissä on lapsen lisäksi mukana lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaava viranomainen, lapsen lailliset edustajat tai huoltajat, henkilöt, joiden hoitoon tai huostaan lapsi on uskottu, sekä muut henkilöt, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista menettelyssä päätetään. Jos kanteen on nostanut yleinen syyttäjä (eli jos tuomioistuin ei ole pannut oikeudenkäyntiä vireille omasta aloitteestaan), myös yleinen syyttäjä on mukana oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnissä lapsella on oltava edunvalvojana asianajaja.

Jos alle 15-vuotias lapsi syyllistyy tavanomaisesti rikokseksi luokiteltavaan tekoon, tarvittaviin oikeustoimiin ryhtyy nuorisotuomioistuin. Tuomioistuin voi määrätä lapselle kasvatuksellisen velvoitteen (esimerkiksi suorittamaan korvauksen aiheutuneesta vahingosta lapsen käytettävissä oleviin keinoihin suhteutettuna tai suorittamaan vapaa-ajalla ja maksutta yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa) tai kasvatuksellisen rajoituksen (esimerkiksi pidättäytymään tiettyjen henkilöiden tapaamisesta, tietyissä paikoissa käymisestä, rahapelaamiseen osallistumisesta tai riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttämisestä), antaa nuhteita ja varoituksen, sijoittaa lapsen terapeuttiseen, psykologiseen tai muuhun asianmukaiseen koulutusohjelmaan koulukodissa taikka asettaa lapsen rikosseuraamustyöntekijän valvontaan, suojaavaan laitoshoitoon tai suojaavaan lääketieteelliseen hoitoon. Tuomioistuin voi päättää olla määräämättä toimenpiteitä, jos oikeuskäsittelystä saatu kokemus itsessään on ollut lapselle riittävä opetus, joka ehkäisee laittomia tekoja tulevaisuudessa.

Jollei nuorisotuomioistuin toisin päätä, alle 15-vuotiaita lapsia koskevat asiat käsitellään suljetuissa istunnoissa. Oikeudenkäynneissä korostetaan lapsen yksityisyydensuojaa. Kun päätöksestä on tullut lainvoimainen, yhteenveto asian käsittelystä voidaan julkaista yleisissä tiedotusvälineissä (lasta tai muita asianomaisia nimeämättä).

b) Yli 15-vuotiaat rikoksiin syyllistyneet alaikäiset

Nuoriso-oikeudesta annetussa laissa säädetään myös nuoria koskevien asioiden oikeudenkäynneistä. Nuorella tarkoitetaan henkilöä, joka on rikoksen (nuorten tapauksessa rikkomuksen [provinění]) tehdessään täyttänyt 15 vuotta, mutta joka ei ole vielä täyttänyt 18:aa vuotta. Nuoret ovat rikosoikeudellisesti vastuullisia vain sillä edellytyksellä, että he ovat rikoksen tekohetkellä olleet henkisen ja moraalisen kypsyytensä puolesta kykeneviä tiedostamaan tekojensa lainvastaisuuden ja kontrolloimaan niitä.

Nuorilla on oltava asianajaja siitä hetkestä alkaen, kun heihin kohdistetaan nuoriso-oikeuslain tai rikosprosessilain mukaisia toimenpiteitä (mukaan lukien kiireelliset tai kertaluontoiset toimenpiteet), paitsi jos kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanon lykkääminen ja niistä asianajajalle ilmoittaminen on mahdotonta.

Nuoria koskevat asiat käsitellään nuorisotuomioistuimissa (erikoistuneiden tuomareiden edessä yleisissä tuomioistuimissa). Nuoriso-oikeuslain mukaan nuorisotuomioistuin voi määrätä nuorille seuraavia toimenpiteitä:

• kasvatukselliset toimenpiteet (rikosseuraamustyöntekijän toteuttama valvonta, valvontaohjelma, kasvatukselliset velvoitteet tai rajoitukset sekä huomautus ja siihen liittyvä varoitus)
• suojatoimenpiteet (suojaava lääketieteellinen hoito, pakkolaitos, esineiden takavarikointi, omaisuuden osittainen takavarikointi ja suojaava laitoshoito)
• rikosoikeudelliset toimenpiteet (yhdyskuntapalvelu, taloudelliset toimenpiteet, taloudellisten toimenpiteiden keskeyttäminen, menetetyksi tuomitseminen, tiettyjen toimien kieltäminen, eläinten pitoa ja kasvattamista koskeva kielto, karkottaminen, kotiaresti, urheilu-, kulttuuri- ja muita sosiaalisia tapahtumia koskeva porttikielto, ehdollisesti koeajaksi keskeytetty vapausrangaistus (ehdollinen rangaistus), ehdollisesti koeajaksi keskeytetty valvottu vapausrangaistus tai ehdoton vapausrangaistus).

Toimenpiteissä on otettava huomioon nuoren rikoksentekijän persoonallisuus, ikä, henkinen ja moraalinen kypsyys, terveydentila sekä henkilökohtainen, perhettä koskeva ja sosiaalinen tilanne, ja niiden on oltava oikeasuhtaisia teon luonteeseen ja vakavuuteen nähden.

Nuorten tapauksessa oikeudenkäynti on toteutettava siten, ettei se vaikuta kielteisesti heidän mielenterveyteensä eikä heidän ikänsä huomioiden vaaranna heidän henkistä ja sosiaalista kehitystään. Nuoriso-oikeuslain nojalla mukana olevat viranomaiset tekevät yhteistyötä lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen sekä ehdonalais- ja sovitteluyksikön kanssa. Nuoriso-oikeuslain nojalla mukana olevat viranomaiset ovat aina velvollisia kertomaan nuorille heidän oikeuksistaan heidän ikätasoonsa soveltuvalla tavalla ja antamaan heille kaikki mahdollisuudet käyttää oikeuksiaan.

Nuoren laillisella edustajalla tai holhoojalla on oikeus edustaa nuorta, erityisesti valita hänelle avustaja, tehdä ehdotuksia hänen puolestaan sekä nostaa kanteita ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä hänen puolestaan; laillisella edustajalla on myös oikeus osallistua sellaisiin toimiin, joihin nuori voi lain mukaan osallistua. Laillinen edustaja tai holhooja voi nuoren edun vuoksi käyttää näitä oikeuksia myös nuoren tahdon vastaisesti. Nuoren laillisella edustajalla tai holhoojalla on myös oikeus esittää haastateltaville kysymyksiä, tutustua tiedostoihin äänestyspöytäkirjaa ja anonyymien todistajien henkilötietoja lukuun ottamatta, tehdä niistä otteita ja muistiinpanoja sekä ottaa omalla kustannuksellaan kopioita tiedostoista tai niiden osista.

Oikeudenkäynnissä korostetaan nuoren henkilötietojen suojaa; erityisesti tietoja, joista nuoren henkilöllisyys voitaisiin tunnistaa, ei saa julkaista ilman laillista perustetta. Kaikkien osallistuvien viranomaisten (poliisiviranomaisten, syyttäjien, tuomareiden, ehdonalais- ja sovitteluyksikön virkamiesten sekä sosiaalityöntekijöiden) on täytynyt saada erityiskoulutusta nuorten kohtaamisesta. Menettelyt suoritetaan pääsääntöisesti suljetuin ovin.

c) Lapset vahinkoa kärsineinä osapuolina (rikoksen uhreina)

Lainsäädännössä tehdään ero vahinkoa kärsineiden osapuolien ja rikoksen uhrien välillä. Rikosprosessilaissa vahinkoa kärsinyt osapuoli määritellään henkilöksi, jolle on rikoksen seurauksena aiheutunut ruumiillista haittaa tai vahinkoa taikka aineetonta vahinkoa tai jolle haittaa aiheuttamalla rikoksentekijä on hyötynyt rikoksesta. Vahinkoa kärsineillä osapuolilla on useita oikeuksia, mukaan lukien oikeus toimittaa lisätodisteita, tutustua asiakirjoihin, osallistua pääkäsittelyyn ja esittää huomautuksia asiasta ennen lopullista päätöstä. Sekä luonnolliset henkilöt että oikeushenkilöt voivat olla vahinkoa kärsineitä osapuolia.

Tšekissä on vuodesta 2013 lähtien sovellettu rikoksen uhrien oikeuksiin erityislainsäädäntöä (rikoksen uhreja koskeva laki 45/2013), jossa vahinkoa kärsineen osapuolen oikeuksien lisäksi korostetaan erityisen huolellista lähestymistapaa suhteessa rikollisen toiminnan uhreihin ja annetaan heille erilaisia oikeuksia, joiden tarkoitus on lieventää rikosten vaikutuksia uhrien elämään. Tässä tapauksessa uhrilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, jolle on rikoksen seurauksena aiheutunut (tai olisi aiheutunut) ruumiillinen vamma, vahinkoa tai aineetonta vahinkoa tai jolle haittaa aiheuttamalla rikoksentekijä on hyötynyt (tai olisi hyötynyt) rikoksesta. Uhrien erityisoikeuksiin kuuluvat etenkin oikeus erityistukeen, oikeus saada tietoja, oikeus suojeluun välittömältä vaaralta, oikeus yksityisyyden suojaan, oikeus suojeluun toissijaisilta vahingoilta ja oikeus taloudelliseen apuun. Uhreilla on myös oikeus saada mukaansa uskottu henkilö rikosoikeudellisissa menettelyissä toteutettavien toimenpiteiden ajaksi. Uskotut henkilöt ovat uhrien itse valitsemia henkilöitä, joilta nämä saavat psykologista tukea.

Tässä erityislainsäädännössä alle 18-vuotiaita pidetään erityisen haavoittuvassa asemassa olevina uhreina, ja heille myönnetään rikosoikeudellisessa menettelyssä siten lisäoikeuksia vahinkoa kärsineen osapuolen aseman ja uhrien oikeuksien lisäksi. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien uhrien oikeuksiin kuuluu maksuton apu. Heidän pyyntönsä siitä, että uhrin ja rikoksentekijän yhteys estetään ja että esitutkintaan kuuluvan haastattelun suorittaa samaa tai vastakkaista sukupuolta oleva henkilö, on pääsääntöisesti hyväksyttävä. Haavoittuvassa asemassa olevien uhrien esitutkintaan kuuluvan haastattelun suorittavat koulutetut henkilöt tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai mukautetuissa tiloissa; jos uhri on lapsi, esitutkintaan kuuluvaa haastattelua johtaa aina siihen koulutettu henkilö, paitsi jos toimi on kiireellinen eikä koulutettua henkilöä löydy (ks. lisätietoja lasten haastattelusta jäljempänä).

d) Lapset rikosten todistajina

Lainsäädännössä säädetään poikkeuksista, jotka koskevat alle 18-vuotiaiden rikoksen todistajien haastattelua. Haastateltaville on kerrottava heidän oikeudestaan kieltäytyä todistamasta sekä heidän velvollisuudestaan puhua totta ja olla salaamatta mitään. Samalla heille on kerrottava väärän todistuksen antamisen seurauksista. Koska alle 15-vuotiaita lapsia ei voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen, heille ei anneta tietoa väärän todistuksen antamisen seurauksista. Tiedot on annettava ikätasoon soveltuvalla ja lapsen henkisen ja moraalisen kypsyyden mukaisella tavalla; on selvää, että haastatteluissa on otettava huomioon lapsen ikä ja henkinen kypsyystaso.

Jos lasta haastatellaan sellaisista tilanteista, joiden mieleen palauttaminen voisi lapsen iän vuoksi vaikuttaa kielteisesti hänen psyykkiseen ja moraaliseen kehitykseensä, haastattelu on toteutettava erityisen huolellisesti ja sen sisältö on käsiteltävä siten, ettei haastattelua tarvitse toistaa myöhemmissä oikeudenkäynneissä.

Haastatteluun kutsutaan lasten sosiaalisesta ja oikeudellisesta suojelusta vastaava viranomainen tai muu nuorten kasvatuksesta kokemusta omaava henkilö, joka voi edistää haastattelun huolellista suorittamista. Myös lapsen vanhemmat voidaan kutsua, jos heidän läsnäolonsa voi edistää haastattelun huolellista suorittamista.

Lapset haastatellaan pääsääntöisesti tähän tarkoitukseen varatuissa huoneissa, jotta luodaan ystävällinen ja kotoisa ilmapiiri ja helpotetaan siten yhteyden saamista lapseen. Haastattelujen toteuttajina ovat erityiskoulutetut poliisit. Alle 18-vuotiaille saa esittää kysymyksiä vain poliisiviranomaisen kautta, jotta heitä voidaan suojata erityiskouluttamattomien henkilöiden esittämiltä epäasiallisilta kysymyksiltä.

Myöhemmissä oikeudenkäynneissä lapsia voidaan haastatella uudelleen vain välttämättömästä syystä. Tuomioistuimen päätöksen mukaan oikeudenkäynneissä voidaan esittää todisteita lukemalla pöytäkirja ääneen tai toistamalla haastattelusta video- tai äänitallenteita videoneuvottelulaitteella.

Alle 18-vuotiaiden osalta lainsäädännössä korostetaan myös henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa. Rikosprosessilaissa säädetään, että rikoksen yhteydessä ei saa millään tavalla julkaista tietoja, joiden avulla alle 18-vuotiaan vahinkoa kärsineen osapuolen (uhrin) henkilöllisyys voitaisiin tunnistaa. Kiellettyä on myös sellaisten oikeudenkäyntimenettelyn tai julkisen kuulemistilaisuuden kulkuun liittyvien kuvien, video- tai äänitallenteiden tai muiden tietojen julkaiseminen, joista vahinkoa kärsineen osapuolen (uhrin) henkilöllisyys on mahdollista tunnistaa. Lopullista tuomiota ja vahinkoa kärsineen osapuolen etunimeä (-nimiä), sukunimeä ja asuinpaikkaa ei saa julkaista yleisissä tiedotusvälineissä. Vahinkoa kärsineen henkilön sekä rikoksen luonteen ja ominaisuudet huomioiden oikeuden puheenjohtaja voi päättää lopullisen tuomion julkaisemista koskevista lisärajoituksista, joilla varmistetaan vahinkoa kärsineen osapuolen etujen suojaaminen asianmukaisesti. Näiden velvoitteiden rikkominen johtaa syytteen nostamiseen.

4. Adoptio

Adoptiolla tarkoitetaan toisen henkilön lapsen ottamista omaksi lapseksi, mikä erottaa sen muista vanhemmuuden vahvistavista oikeudellisista käsitteistä. Adoptio voidaan toteuttaa ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä.

Adoption edellytykset siviililain (laki 89/2012) mukaan:

• Suorien verisukulaisten välinen adoptio ja sisarusten välinen adoptio (sijaissynnytystä lukuun ottamatta) ei ole mahdollista.
• Adoptoijan ja adoptiolapsen ikäeron on oltava asianmukainen (yleensä vähintään 16 vuotta).
• Lisäksi edellytetään suostumus 12 vuotta täyttäneeltä lapselta tai sitä nuoremman lapsen huoltajalta.
• Adoptiota koskevat säännöt sallivat sellaisten alaikäisten adoption, jotka eivät ole saavuttaneet täyttä oikeustoimikelpoisuutta.
• Henkilökohtaisesti tuomioistuimelle annettava vanhempien suostumus: Adoptioon annettava suostumus voidaan perua enintään kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta (joissakin tapauksissa se on mahdollista perua myöhemmin). Vanhempien suostumusta ei vaadita, jos vanhemman olinpaikka ei ole tiedossa, jos hänen oikeustoimikelpoisuutensa rajoittamisen edellytykset täyttyvät, jos hän ei osoita olevansa kiinnostunut lapsesta tai jos tuomioistuin on evännyt hänen vanhempainoikeutensa ja -velvollisuutensa (mukaan lukien oikeuden suostua lapsensa adoptioon).
• Lapsen huoltajuus ennen adoptiota: Ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä vahvistettua huoltajuutta pidetään merkityksellisenä, jolloin tuomioistuin voi määrätä huoltajuuden vasta kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona vanhempi suostui adoptioon. Tuomioistuin päättää lapsen luovuttamisesta adoptoijan huostaan ennen adoptiota vasta lapsen ja adoptoijan keskinäistä soveltuvuutta koskevan selvityksen jälkeen.
• Tuomioistuimen päätös adoptiosta: Edellä esitetyn lisäksi tuomioistuimen on varmistettava, että adoptoijan ja adoptoitavan suhde vastaa vanhemman ja lapsen suhdetta tai että tällaiselle suhteelle on olemassa perusta. Lapsen adoptoinnin on oltava sopusoinnussa lapsen oikeuksien kanssa.

Adoption seuraukset:

• Lapsen ja hänen biologisen perheensä aiempi suhde raukeaa, ja samalla adoptoitavan ja adoptoijan sekä heidän sukulaistensa välille syntyy uusi henkilö- ja perheoikeudellista asemaa koskeva suhde. Adoptoija kirjataan väestörekisteriin tuomioistuimen adoptiosta antaman päätöksen nojalla.
• Adoptoitava saa adoptoijansa tai adoptoijiensa lapsen aseman; adoptoitavalla ja adoptoijalla tai adoptoijilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin luonnollisessa lapsen ja vanhemman välisessä oikeudellisessa suhteessa.
• Sukunimen muuttuessa adoptoitavalle voidaan antaa yhdistelmäsukunimi.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Tanskassa asian vieminen oikeuden käsiteltäväksi edellyttää 18 vuoden ikää.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Tanskassa ei ole laitoksia, jotka olisivat erikoistuneet sellaisten rikosasioiden käsittelyyn, joihin liittyy lapsia rikoksen uhreina ja todistajina. Tällaisessa asemassa olevien lasten asioista vastaavat tavanomaiset poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinpalvelut.

Tanskassa ei ole siviilioikeuden alalla laitoksia, jotka olisivat erikoistuneet käsittelemään lasten asioita siviilioikeudellisissa menettelyissä.

Tanskan oikeusjärjestelmä perustuu pääsääntöisesti siihen oletukseen, että tuomarit ja ulosottomiehet ovat oikeusalan ”yleisosaajia”. Näin ollen lapsia koskevissa menettelyissä ei ole mukana erikoistuneita tuomareita tai ulosottomiehiä.

Tuomioistuimilla on yleinen velvollisuus käsitellä asiat riittävän nopeasti.

Tanskan hallitus päätti vuonna 2013 vahvistaa lasten ja nuorten suojelua hyväksikäytöltä. Jos on syytä olettaa, että lapsi tai nuori tarvitsee erityistä tukea, kunnanhallituksen on varmistettava, että lapsen tai nuoren elinolosuhteet tutkitaan.

Tanskassa ei ole rikosoikeuden alan laitoksia, jotka olisivat erikoistuneet sellaisten asioiden käsittelyyn, joihin liittyy lapsia uhreina ja todistajina.

Tanskassa ilman huoltajaa olevia alaikäisiä pidetään erityisen haavoittuvassa asemassa olevana ryhmänä ja tässä asemassa olevien alaikäisten hakemusten käsittelyä varten on laadittu suuntaviivat.

Alaikäisiä kantajia edustavat siviilioikeudellisissa menettelyissä heidän vanhempansa tai huoltajansa, sillä alaikäisiset eivät ole oikeustoimikelpoisia. Lapsilla, jotka kutsutaan todistajiksi siviilituomioistuimiin, ei ole oikeutta pyytää maksutonta asianajajaa.

3. Monialaiset näkökohdat

Tanskan hallitus myönsi vuonna 2013 varoja aloitteille, joiden tavoitteena oli vahvistaa lasten ja nuorten suojelua hyväksikäytöltä. Yksi aloitteista oli perustaa 5 ”lastentaloa”, joiden toimialue kattaa kaikki Tanskan kunnat.

Lisäksi on perustettu yhteistyömekanismi, jolla tehostetaan aluehallinnon ja kuntien yhteistyötä vaikeissa konfliktitapauksissa.

4. Ammattilaisten kouluttaminen

Tuomioistuimen avustavat tuomarit osallistuvat pakollisille peruskursseille, joilla perehdytään muun muassa huoltajuustapausten käsittelyyn.

Tuomareiden osalta tämä aihe sisältyy yleensä erilaisiin kursseihin ja seminaareihin tarpeen mukaan.

Koulutus ei ole pakollista asianajajille, jotka edustavat lapsia siviilioikeudellisissa asioissa taikka rikos- tai hallinto-oikeudellisissa asioissa.

Valtakunnansyyttäjä järjestää aihetta koskevan seminaarin osana sellaisten syyttäjien täydennyskoulutusta, jotka ovat tekemisissä lasten kanssa oikeudenkäynneissä.

Tanskan hallitus tukee jatkuvasti kuntia niiden työssä, johon kuuluu asianmukaisten palvelujen tarjoaminen haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, nuorille ja perheille. Tätä varten myönnetään vuosittain rahoitusta kuntien sosiaalityöntekijöiden jatkokoulutukseen.

5. Lapsen etu

Sosiaalipalveluja koskevan Tanskan lain mukaan kunta on velvollinen antamaan lapselle tarvittavaa tukea lapsen edun mukaisesti. Tukea on näin ollen mukautettava lapsen erityistilanteeseen ja -tarpeisiin, sitä on annettava varhaisessa vaiheessa ja jatkuvasti, jotta mahdolliset ongelmat voidaan mahdollisuuksien mukaan korjata lapsen kotona tai hänen välittömässä ympäristössään. Lisäksi tuen on perustuttava lapsen omiin voimavaroihin.

6. Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta ja täytäntöönpano

Kun oletetusta rikoksesta ilmoitetaan poliisille, poliisilla on rikosoikeuden alalla yleinen velvollisuus antaa uhrille neuvontaa ja tietoa muun muassa oikeudesta oikeusapuun.

Täytäntöönpanotuomioistuimet panevat täytäntöön siviilituomiot, joissa kantajana on lapsi, tavanomaisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Kantajan asemassa olevat lapset eivät ole oikeustoimikelpoisia, minkä vuoksi heidän vanhempiensa tai holhoojiensa, jotka käyttävät kantajana olevan lapsen oikeuksia, on edustettava heitä.

Perheoikeudellisissa asioissa täytäntöönpanotuomioistuimet panevat täytäntöön lapsen huoltoa ja asuinpaikkaa koskevat tuomiot. Täytäntöönpanoa ei voida toteuttaa, jos lapsen psyykkinen ja fyysinen terveys on vakavasti uhattuna.

7. Oikeussuojakeinojen saatavuus

Kun oletetusta rikoksesta ilmoitetaan poliisille, poliisilla on rikosoikeuden alalla yleinen velvollisuus antaa uhrille neuvontaa ja tietoa muun muassa oikeudesta oikeusapuun ja valitusten käsittelystä. Korvausvaatimukset voidaan käsitellä rikosoikeudenkäynnin aikana.

Lapsi voi olla kantajana, mutta koska häneltä puuttuu oikeustoimikelpoisuus, hän ei voi itsenäisesti saattaa asiaa kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi omissa nimissään.

Lapsi voi olla vastaajana, mutta lapsen vanhempien tai holhoojan on toteutettava kaikki menettelyyn liittyvät toimet hänen puolestaan.

Jokainen on velvollinen todistamaan oikeudenkäyntimenettelyssä, jos tuomioistuin kutsuu hänet todistajaksi. Velvollisuus koskee myös lapsia. Lapsi voi osallistua menettelyyn todistajana ilman vanhemman/holhoojan suostumusta.

Lapsi voi toimia kantajana ja vastaajana. Lapset eivät yleensä ole oikeustoimikelpoisia. Siksi heidän vanhempansa tai holhoojansa käyttävät kantajana tai vastaajana olevien lasten oikeuksia, myös valitusoikeutta, näiden puolesta.

8. Perhe-elämä

Ennen kuin adoptiota hakevat hyväksytään tuleviksi adoptiovanhemmiksi, yhteisneuvoston sihteeristö tutkii hakijat perusteellisesti. Tutkimuksen tulokset esitetään yhteisneuvostolle, joka päättää tutkimuksen perusteella, voidaanko hakijat hyväksyä tuleviksi adoptiovanhemmiksi.

Joulukuussa 2015 annettu Tanskan adoptiolaki mahdollistaa vain täysimääräisen adoption. Nykyisellään Tanskan adoptioista vastaava akkreditoitu elin tekee yhteistyötä ainoastaan sellaisten alkuperämaiden kanssa, jotka sallivat vahvat adoptiot.

Kansallisten adoptioiden osalta Tanskan adoptiolaissa todetaan, että kaikkien yli 12-vuotiaiden lasten on annettava hyväksyntä adoptiolleen.

Jos lapsi on alle 12-vuotias, viranomaisten on annettava tiedot lapsen suhtautumisesta adoptioon, sikäli kun lapsen kypsyys ja asian luonne sen sallivat .

Sosiaali- ja sisäministeri on vastuussa adoptiota koskevasta lainsäädännöstä.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Tanskassa (499 Kb)

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Siviililain yleisen osan mukaan kaikilla henkilöillä on oikeuskelpoisuus, ns. passiivinen kompetenssi. Alle 18-vuotiailla on rajoitettu aktiivinen kompetenssi eli heidän oikeuttaan toteuttaa oikeustoimia itsenäisesti on rajoitettu. Tuomioistuin voi laajentaa 15 vuotta täyttäneen lapsen aktiivista kompetenssia, jos se on lapsen edun mukaista ja hänen kehitystasonsa sen sallii. Virossa vähimmäisikä, jonka täytettyään henkilö voi itse nostaa kanteen tuomioistuimessa, on 15 vuotta.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Tuomioistuinjärjestelmistä on lisätietoa asianomaisella oikeusportaalin sivulla.

Kun rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa (14 vuotta) nuorempi lapsi on syyllistynyt rikokseen, asia käsitellään erityisessä nuorten rikoksentekijöiden asioita käsittelevässä lautakunnassa. Lautakunnan päätöksiin voi pyytää uudelleentarkastelua ensin maaherralta. Mahdolliset seuraavat muutoksenhaut käsittelee hallinto-oikeus hallinto-oikeudellisessa menettelyssä. Jos asia on ollut tuomioistuimen käsiteltävänä vähintään 9 kuukautta eikä tuomioistuin ole toteuttanut tarvittavaa menettelytoimea vaikka sen toteuttamatta jättämiselle ei ole perusteltua syytä, on mahdollista hakea asianmukaisen toimenpiteen soveltamista. Jos oikeuskäsittelyä lykätään ilman osapuolten suostumusta yli kolmen kuukauden päähän, osapuolet voivat hakea lykkäyspäätökseen muutosta. Laissa säädetään erikseen väliaikaisista toimenpiteistä, joita tuomioistuin voi määrätä lapsen suojelemiseksi ja kanteen turvaamiseksi. Laissa säädetään myös kuulemiseen sovellettavista poikkeuksista silloin kun kuultavana on lapsi, jolla on erityistarpeita.

3. Viranomaisten yhteistyö

Lapsen suojelusta vastaavat tasavallan hallitus, lastensuojeluneuvosto, sosiaaliministeriö, sosiaalivakuutuslautakunta, maakuntien maaherrat ja paikallishallinnot lastensuojelulaissa säädettyjen tehtäviensä mukaisesti.

4. Oikeusalan ammattilaisten koulutus

Tuomarien koulutuksen järjestää koulutusneuvosto, joka toimii korkeimman oikeuden alaisuudessa Viron tuomioistuinlain mukaisesti. Viron asianajajaliitto on Euroopan asianajajaliiton jäsen ja pitää sen kautta yhteyttä muihin jäsenvaltioihin muun muassa koulutukseen liittyvissä kysymyksissä.

5. Lapsen etu

Lapsen etua käsitellään useissa säädöksissä. Lastensuojelulaissa (21 §) säädetään velvollisuudesta ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

6. Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta ja täytäntöönpano

Koska lapset eivät voi suorittaa prosessitoimia itsenäisesti, he eivät saa henkilökohtaisesti tietoa tuomioistuimen antamasta tuomiosta ja sen täytäntöönpanosta. Kun tuomio on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, lapsen oikeudellinen edustaja voi hakea täytäntöönpanoa ulosottomieheltä. Täytäntöönpanomenettelyä koskevien tietojen toimittaminen lapselle on oikeudellisen edustajan tehtävä.

7. Oikeussuojakeinot

Virossa siviilioikeudellisiin menettelyihin osallistuvia lapsia edustaa heidän oikeudellinen edustajansa, joiden edellytetään toimivan lapsen edun mukaisesti. Siksi lapsen oikeudellinen edustaja voi toimittaa tuomioistuimelle hakemuksia ja valituksia lapsen puolesta ilman tämän suostumusta. Lain perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että lapsi voi myös itse toimittaa tuomioistuimelle hakemuksia ja valituksia. Yleensä lapsen oikeudellisen edustajan odotetaan liittyvän tällaisiin hakemuksiin tai valituksiin välittömästi. Perheoikeudellisissa asioissa 14 vuotta täyttänyt lapsi, jolla on riittävä ymmärrys menettelystä, voi hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen ilman oikeudellista edustajaa.

8. Adoptiomenettelyt, myös ulkomaiset adoptiot

Adoptiota haluavan on tehtävä hakemus maakuntahallinnolle. Jos maakuntahallinto katsoo, että adoption hyväksymisedellytykset täyttyvät, adoptoija tekee adoptiohakemuksen tuomioistuimelle. Adoptiohakemus tehdään adoptoitavan lapsen asuinpaikan tuomioistuimelle. Jos adoptiovanhemman tai lapsen asuinpaikka ei ole Virossa, tuomioistuin ei voi tehdä adoptiopäätöstä ilman Viron tasavallan sosiaaliministeriön alaisuudessa toimivan kansainvälisiä adoptioita käsittelevän lautakunnan suostumusta. Jos lapsi on täyttänyt 10 vuotta, hänen on annettava adoptioon suostumuksensa.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Virossa (469 Kb)

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Kreikassa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Rikokseen syyllistyneellä 12–15-vuotiaalla lapsella on oikeus tehdä valitus hallinnollisesta päätöksestä. Täytettyään 17 vuotta lapsi voi tehdä tällaisen valituksen itsenäisesti.

Voidakseen viedä asian tuomioistuimeen lapsen on oltava työoikeudellisissa asioissa vähintään 15 vuotta, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa sekä hallinnollisia seuraamuksia ja terveyttä koskevissa asioissa 18 vuotta, adoption purkamista koskevissa tapauksissa 12 vuotta, riidattomissa oikeusasioissa 16 vuotta ja kaikissa muissa asioissa vähintään 18 vuotta, paitsi jos lapsella katsotaan olevan rajallinen oikeustoimikelpoisuus.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Kreikassa jokaisessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja muutoksenhakutuomioistuimessa on alaikäisiä koskeviin rikosasioihin erikoistunut tuomari, tutkintatuomari ja syyttäjä. Alaikäisiä koskeviin rikosasioihin erikoistuneiden tuomareiden muodostama nuorisotuomioistuin käsittelee alaikäisten rikoksentekijöiden tapauksia.

Kaikissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa toimii lisäksi alaikäisten suojelusta vastaavia yhdistyksiä, joiden jäseninä on muun muassa tuomareita, syyttäjiä, sosiologeja ja opettajia.

Kaikissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa ja joissakin muutoksenhakutuomioistuimissa on perheoikeuteen erikoistuneiden tuomareiden muodostamia erityisjaostoja. Nämä tuomarit ovat erikoistuneet perheoikeuteen, mikä tarkoittaa, että toimiessaan siviilioikeuteen erikoistuneina tuomareina he käsittelevät ainoastaan perheoikeuden alaan kuuluvia tapauksia. Tuomari hoitaa näitä tehtäviä 2–4 vuotta.

Hallinto-oikeudessa ei ole erityisiä perheoikeudellisia tai alaikäisiä koskevia erityissäännöksiä tai -laitoksia.

3. Monialaiset näkökohdat

Sosiaalipalvelu ja perhetuomioistuimet tekevät tiivistä yhteistyötä menettelyjen kaikissa vaiheissa. Tuomareille laaditaan raportteja ja psykologien kanssa järjestetään tapaamisia, jotta tapaus tulee tuomarin käsiteltäväksi perusteellisten selvitysten kera. Tuomari voi tarvittaessa aina vaatia, että ammattilainen tekee lasta ja/tai aikuista koskevan erityisen selvityksen, jossa asumisolosuhteet ja perheympäristö tutkitaan perusteellisesti.

4. Ammattilaisten kouluttaminen

Oikeusalan peruskoulutus ei sisällä erillistä perheoikeutta koskevaa kokonaisuutta. Eri tahot, kuten kansallinen tuomarien oppilaitos, oikeusministeriö, asianajajaliitot ja tutkijat, järjestävät kuitenkin jatkuvasti perheoikeuden alaan liittyvää koulutusta, johon tähän oikeudenalaan erikoistuneita tuomareita ja syyttäjiä kannustetaan osallistumaan.

Rajatylittävä koulutus varmistetaan säännöllisten kanavien, kuten Euroopan juridisen koulutusverkoston ja Eurooppaoikeuden akatemian sekä muiden oikeusalan koulutusta Euroopan tasolla tarjoavien elinten tai laitosten kautta.

5. Lapsen etu

Kaikkien valtion elinten ja yksiköiden sekä tuomioistuinten hyväksymien toimien on oltava lapsen edun mukaisia. Tuomarin tehtävänä on huolehtia tuomioistuimessa tämän periaatteen toteutumisesta tapauskohtaisesti.

6. Oikeussuojakeinojen saatavuus

Samoin kuin aikuisille myös lapsille annetaan kaikki oikeudet ja heille tiedotetaan kaikista menettelyistä, joihin he voivat joutua ollessaan osallisina rikos- tai siviilioikeudenkäynnissä. Erityisesti rikosoikeudellisissa menettelyissä yleinen syyttäjä voi ”jäädyttää” menettelyn kuultuaan lasta, jos näin voidaan välttää vahingoittamasta peruuttamattomasti lapsen persoonaa.

7. Perhe-elämä

Kreikan lainsäädännön mukaan tietyn lapsen adoptoinnista kiinnostuneiden henkilöiden on pyydettävä, että asia käsitellään lapsen asuinpaikan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jotta adoptio voidaan vahvistaa. Biologisten vanhempien on annettava suostumuksensa lapsensa adoptointiin tuomarin edessä. Lapsen, joka on täyttänyt 12 vuotta, täytyy antaa myös oma suostumuksensa adoptioon. Todistajan on asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa todistettava, että adoptiota hakevilla henkilöillä on valmiudet huolehtia asianomaisesta lapsesta ja kasvattaa tämä, ottaen huomioon muun muassa kyseisten henkilöiden koulutustaso ja taloudellinen tilanne. Sama koskee kansainvälisiä adoptioita. Tästä menettelystä säädetään Kreikan siviililain 1542 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä sekä Kreikan siviiliprosessilain 800 §:ssä.

Adoptio voi koskea lasta tai aikuista. Aikuisten adoptoiminen on poikkeuksellista ja koskee ainoastaan sukulaisia neljänteen polveen (eli serkkuja) (Kreikan siviililain 1579 §). Lisäksi avioliitossa olevat aikuiset voidaan adoptoida ainoastaan puolison suostumuksella (Kreikan siviililain 1583 §).

Lapsen asuinpaikan usean tuomarin kokoonpanossa toimiva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen kansallisissa ja kansainvälisissä adoptio-oikeudenkäynneissä (Kreikan siviiliprosessilain 800 §). Etenkin kansainvälisiä adoptioita varten on olemassa myös kansainvälisten adoptioiden keskusviranomainen, joka toimii Kreikan työministeriön alaisuudessa (lain nro 3868/2010 19 §).

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Kreikassa (326 Kb)

Espanjan perustuslain 12 §:n mukaan täysi-ikäisyys saavutetaan 18-vuotiaana. Näin ollen alaikäisiksi tai lapsiksi katsotaan kaikki alle 18-vuotiaat.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

• Espanjassa asian vieminen oikeuden käsiteltäväksi edellyttää henkilöltä 18 vuoden ikää.
• Vain täysivaltaiset lapset voivat viedä asian oikeuteen itse. Yleensä täysivaltaisuus saavutetaan 18 vuoden iässä, tai 16-vuotiaana tuomioistuimen tai vanhempien luvalla tai avioliiton solmimisen myötä. Joillakin alueilla jo 14-vuotiaat voidaan katsoa täysivaltaisiksi.
• Alaikäisten rikosoikeudellisesta vastuusta annetun Espanjan lain mukaan rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 14 vuotta. Tätä nuorempiin sovellettavat toimenpiteet ovat vapaaehtoisia tai kuuluvat lasten laitoshuollon toimialaan.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

• Nuorisotuomioistuimet (Juzgados de menores) käsittelevät tapauksia, jotka koskevat 14, mutta ei vielä 18 vuotta täyttäneiden tekemiä rikoksia ja rikkomuksia, alaikäisten rikosoikeudellisesta vastuusta 12. tammikuuta 2000 annetun Espanjan orgaanisen lain nro 5 (Ley Orgánica, de 12 de enero, reguladora de la responsabilidad penal de los menores) mukaisesti. Rikosoikeudenkäyntejä nuoria rikoksentekijöitä vastaan käsittelevät erikoistuneet tuomarit tai syyttäjät.

Syyttäjänvirasto vastaa alaikäisille kuuluvien, laissa tunnustettujen oikeuksien puolustamisesta. Toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa 14–18-vuotiaita nuoria rikoksentekijöitä vastaan, säädetään erikseen edellä mainitussa alaikäisten rikosoikeudellisesta vastuusta annetussa orgaanisessa laissa.

Jos tekijä on alle 14-vuotias, sovelletaan mainitun orgaanisen lain sijaan siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) tiettyjä pykäliä sekä muita voimassa olevia säännöksiä.

• Yleisissä tuomioistuimissa käsiteltäviin tapauksiin, joissa on mukana alaikäisiä lapsia uhreina tai todistajina, sovelletaan tiettyjä laissa säädettyjä, lapsen iän mukaan määräytyviä suojatoimia. Esimerkiksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset antavat todistajanlausuntonsa erikoispsykologille ja lausunto tallennetaan, jotta lapsen ei tarvitse toistaa sitä oikeudessa eikä näin ollen myöskään kohdata epäiltyä rikoksentekijää.

• Siviilituomioistuimet (Juzgados de Primera Instancia) käsittelevät lasten vaatimuksia siviiliprosessilakien mukaisesti. Lisäksi Espanjassa toimii perhetuomioistuimia (Juzgados de Familia), jotka ovat erikoistuneita siviilituomioistuimia ja käsittelevät yksinomaan perheoikeudellisia asioita.

Syyttäjänvirasto voi osallistua siviilioikeudellisiin menettelyihin, joissa on mukana lapsia tai vammaisia henkilöitä, kunnes näille nimitetään edunvalvoja.

Vaikka alaikäisillä ei yleensä ole itsellään kelpoisuutta panna vireille siviilioikeudellista menettelyä, lain mukaan heitä olisi kuultava, jos toimenpide voi vaikuttaa heidän etuihinsa ja jos he ovat riittävän kypsiä. Vähintään 12-vuotiaita on kuultava joka tapauksessa.

Asumus- ja avioeromenettelyissä tuomioistuimen on aina otettava huomioon lapsen etu.

Lapsia koskevia hallinnollisia menettelyjä ovat lastensuojelua, adoptiota, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita, terveys- ja koulutusasioita sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevat menettelyt.

3. Oikeudelliset ja menettelylliset toimenpiteet, joilla pyritään välttämään aiheettomat viiveet lapsia koskevien tapausten käsittelyssä

Alaikäisten oikeussuojasta 15. tammikuuta 1996 annetussa orgaanisessa laissa nro 1 (Ley Orgánica 1/1996, de 15 de enero, de Protección Jurídica del Menor) säädetään yleisesti ja kaikkien tuomioistuinten osalta, että viiveiden välttämiseksi alaikäisiä koskevissa oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä alaikäisten esiintyminen oikeudessa tai heidän kuulemisensa on asetettava etusijalle ja että se on toteutettava heidän tilanteeseensa ja kehitystasoonsa soveltuvalla tavalla, tarvittaessa pätevien ammattilaisten tai asiantuntijoiden avustuksella. Menettelyssä on suojeltava alaikäisen yksityisyyttä ja käytettävä kieltä, jota hän ymmärtää, hänen tilanteeseensa soveltuvassa esteettömässä muodossa. Alaikäiselle on kerrottava kysymysten sisällöstä ja hänen lausuntojensa seurauksista. Kaikkia menettelyihin liittyviä suojatoimia on noudatettava.

• Rikosasioissa oikeudelliset ja menettelylliset toimenpiteet vaihtelevat sen mukaan, onko lapsi uhri vai rikoksentekijä.
• Siviilioikeuteen kuuluvissa asioissa kantaja voi pyytää tuomioistuinta määräämään turvaamistoimen. Yleensä lapset eivät itse voi pyytää tuomioistuinta määräämään turvaamistoimia vaan heidän laillisten edustajiensa on tehtävä se heidän puolestaan.

Kun perheoikeudellisissa menettelyissä on mukana lapsia, turvaamistoimiin ryhdytään yleensä ennen tuomion antamista, lasten edun mukaisesti. Tällaisia turvaamistoimia voivat olla esimerkiksi lapsen huoltoon ja elatukseen, tapaamisoikeuteen ja taloudelliseen tukeen liittyvät toimet.

4. Lapsia koskevat tukimekanismit ja menettelyt sekä lapsen etu

Espanjassa alaikäisten oikeuksien käyttöä helpotetaan eräillä tärkeillä säännöksillä. Maan lainsäädännössä myös vahvistetaan ulkomaalaisia lapsia (menor extranjero) koskeva oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan Espanjassa oleskelevien alaikäisten oikeus, heidän hallinnollisesta asemastaan riippumatta, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin samoin edellytyksin kuin espanjalaisten alaikäisten vastaava oikeus. Viranomaisten holhouksessa ja huollettavana olevien lapsien (menores tutelados por las Entidades públicas) oikeus sairausvakuutukseen tunnustetaan viran puolesta.

Viranomaisten on varmistettava, että haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia alaikäisiä, vammaisia lapsia sekä lapsia, jotka ovat seksuaalisen riiston tai seksuaalisen hyväksikäytön, lapsipornografian tai ihmiskaupan uhreja, suojellaan ja että laissa säädettyjä oikeuksia noudatetaan.

Alaikäisten oikeussuojasta annetussa laissa säädetään, että hallinnollisten toimien johtavana periaatteena on lasten suojeleminen kaikenlaiselta väkivallalta, kuten perheväkivallalta, sukupuoleen perustuvalta väkivallalta ja ihmiskaupalta, ja tyttöjen suojeleminen sukuelinten silpomiselta. Lasten ja nuorten suojelusta 28. heinäkuuta 2015 annetun lain (Ley 26/2015, de 28 de julio, de modificación del sistema de protección a la infancia y a la adolescencia) keskeisenä periaatteena on perheväkivallan lapsiuhrien suojelu.

Tähän liittyvää toimivaltaa käyttävät oikeusministeriön tai itsehallintoalueiden alaiset uhrien tukitoimistot. Tukitoimistot tekevät uhreista henkilökohtaisia arviointeja heidän erityisten suojelutarpeidensa tunnistamiseksi. Lisäksi ne antavat uhreille oikeudellista, psykologista ja sosiaaliasioita koskevaa neuvontaa. Tavoitteena on minimoida uhrien huono kohtelu ja estää toissijainen uhriksi joutuminen. Saatavilla on myös erityisiä lasten tukipalveluja.

Espanjan lainsäädännön mukaan alaikäisillä on oikeus tulla kuulluksi oikeudellisten menettelyiden yhteydessä aina – ilman ikään, vammaan tai olosuhteisiin perustuvaa syrjintää – niin perheoikeudellisessa ja hallinnollisessa menettelyssä, oikeudenkäynnissä kuin sovittelussa, jonka seurauksena annettava päätös vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen, perhe- tai sosiaalielämäänsä. Lasten mielipiteet on otettava asianmukaisesti huomioon heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Heille on kerrottava, miten he voivat käyttää tätä oikeutta, heidän ymmärtämällään kielellä ja heidän tilanteeseensa soveltuvassa yksinkertaisessa muodossa.

Lapsen edun periaatteessa (principio del interés superior del menor) on kyse aineellisesta oikeudesta ja periaate on ensisijainen. Se on myös yleinen tulkintaperiaate sekä menettelysääntö. Espanjan lainsäädännössä (alaikäisten oikeussuojasta annetussa laissa) edellytetään, että toimenpiteitä toteutetaan aina lapsen edun mukaisesti ja että etenkin lapsen yksityisyyden suojaamista koskevia suojatoimia noudatetaan.

Pääajatuksena on, että kunkin lapsen etu arvioidaan ja määritetään erikseen ottaen huomioon lapsen olosuhteet.

Lapsen edun määritelmä ja määritelmän perusteet on vahvistettu alaikäisten oikeussuojasta annetun lain 2 §:ssä.

5. Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta

Lapsi rikoksentekijänä: Lapsia koskevien rikosoikeudellisten säännösten lopullisena tavoitteena on lasten paluu yhteiskuntaan. Paluuta on helpotettava koulutustoimien ja erikoistuneen henkilöstön avulla. Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö oikeudellisen menettelyn jälkeen kuuluu suurelta osin itsehallintoalueiden toimivaltaan. Niillä on ensisijainen vastuu tarvittavista kuntoutustoimista, yhdyskuntapalvelusta tai koulutuksesta.

Lapsi uhrina: rikoksen uhriksi joutuneille lapsille tarjotaan heidän tarpeitaan vastaavia sosiaalipalveluja.

Siviilioikeus:

Lapset voivat olla asianosaisina siviilioikeudellisissa menettelyissä, joten tuomioistuinten päätökset toimitetaan heille tiedoksi ja he voivat hakea tuomion täytäntöönpanoa laillisten edustajiensa välityksellä, koska he eivät itse ole oikeustoimikelpoisia. Täysivaltainen lapsi voi toimia ilman laillista edustajaa.

Lapsi vastaajana: lapset voivat olla vastuussa tekemiensä sopimusten rikkomisesta, jolloin he vastaavat rikkomisesta omalla omaisuudellaan.

6. Oikeussuojakeinojen saatavuus

Espanjan lainsäädännön mukaan järjestely, joka koskee resurssien, kuten lapsen oikeuksien suojaamista koskevien toimien, saatavuutta lapsen ja hänen vanhempiensa välisessä eturistiriitatilanteessa, on kaikilla lainkäyttöalueilla sama.

Rikosoikeus:

Valitusoikeus syyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä: Alaikäisten uhrien suojelemiseen sovelletaan Espanjassa hyvin laajaa oikeudellista kehystä (laki 4/2015).

Kaikilla lapsilla on oikeus saada tietoa, tehdä valitus, hakea muutosta tai oikeudellista uudelleentarkastelua sekä vaatia vahingonkorvausta sellaisen rikosoikeudellisen menettelyn aikana tai sen jälkeen, joissa lapsi on uhri. Varattomille lapsille myönnetään maksutonta oikeusapua.

Siviilioikeus:

Lapsi voi oikeuksiensa puolustamiseksi ja takaamiseksi

• pyytää toimivaltaiselta julkiselta taholta suojelua ja holhousta
• ilmoittaa tilanteesta yleiselle syyttäjälle
• pyytää kantelun esittämistä oikeusasiamiehelle
• pyytää sosiaaliapua julkishallinnon tahoilta
• pyytää oikeusapua ja puolustusasianajajan nimittämistä
• tehdä yksilövalituksia lapsen oikeuksien komitealle.

Eturistiriitatilanteessa on lain mukaan nimitettävä laillinen edunvalvoja.

Alaikäisten suojelua koskevia hallinnollisia päätöksiä voidaan vastustaa siviilituomioistuimissa.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Espanjassa (606 Kb)

1. Alaikäisen oikeustoimikelpoisuus

Ranskan lainsäädännön mukaan alle 18-vuotias alaikäinen ei ole oikeustoimikelpoinen. Käyttääkseen oikeuksiaan hän tarvitsee laillisia edustajia, jollaisina useimmiten toimivat hänen vanhempansa. Alaikäiset on otettava mukaan kaikkiin heitä koskeviin ja heihin vaikuttaviin päätöksiin heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Alaikäisiä koskevista asioista vastaa erikoistunut henkilöstö, eritoten nuorisotuomioistuimen tuomarit. Nuorisoasioita käsittelevä Ranskan oikeusministeriön osasto (Direction de la Protection judiciaire de la jeunesse) ja valtuutetut yhdistykset (associations habilitées) voivat toimia väliintulijoina alaikäisiä koskevissa menettelyissä.

Laissa on otettu huomioon, että alaikäisen ja hänen vanhempiensa välille voi syntyä ristiriita. Tällaisessa tapauksessa alaikäisen tilapäiseksi edustajaksi (administrateur ad hoc) voidaan nimetä muu ulkopuolinen henkilö.

Rikosasioissa alaikäisellä on oikeus käyttää asianajajaa ilman vanhempiensa erillistä lupaa. Alaikäisellä on oikeus saada maksutonta oikeusapua. Asianajajan katsotaan olevan alaikäisen ensisijainen tiedonlähde, ja hänen tehtävänään on tukea ja suojella alaikäistä. Hän voi pyytää, että käsittely käydään suljetuin ovin ja että alaikäistä kuullaan siten, että hän ei näe epäiltyä, tai että ylimääräiset lääkärintarkastukset korvataan asiakirja-aineiston uudelleentarkastelulla tai että tiettyjä tutkintatoimia (kuten ristikuulustelua) ei suoriteta.

– Jos alaikäinen on epäilty ja hänen oikeuksiaan ei kunnioiteta, menettely ja vangitseminen voidaan peruuttaa. Yli 10-vuotias alaikäinen voidaan siirtää ammattilaisten valvontaan alaikäisille tarkoitettuihin tiloihin.

– Jos alaikäinen on todistajana asiassa, tuomarien ja poliisin on otettava huomioon hänen haavoittuva asemansa. Alle 16-vuotiaiden alaikäisten ei tarvitse vannoa valaa.

– Alaikäinen uhri saa erityistä suojelua. Lisäksi hän voi vaatia vahingonkorvausta kärsimästään vahingosta nostamalla siviilikanteen menettelyn aikana. Jos tuomittu rikoksentekijä ei ole maksukykyinen, uhri voi tilanteen mukaan saada korvausta rikosten uhrien takuurahastosta (Fonds de garantie des victimes), rikosvahinkolautakunnasta (Commission d’indemnisation des victimes d’infractions, CIVI) tai rikosten uhrien vahingonkorvausten perinnässä avustavasta palvelusta (Service d’aide au recouvrement des victimes d’infractions, SARVI).

Siviiliasioissa alaikäistä edustaa yleensä hänen laillinen edustajansa. Alaikäiselle nimetään tilapäinen edustaja, jos hänen ja hänen vanhempiensa välillä on eturistiriitoja. Vanhemmilla on 15 päivää aikaa valittaa nimeämispäätöksestä.

Lain mukaan alaikäinen voi toimia itsenäisesti muun muassa etenkin silloin, jos hän on vaarassa jäädä ilman kouluavustusta tai jos on kyse virallisen asiakirjan laatimisesta vanhemmuuden vahvistamiseksi, täysivaltaiseksi julistamisesta tai ilman huoltajaa olevan ulkomaalaisen alaikäisen kansalaisuuden vahvistamisesta.

3. Säädökset ja toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään viiveitä alaikäisiä koskevissa asioissa

Rikosasioissa yleinen syyttäjä voi määrätä, että asia viedään välittömästi nuorisotuomioistuimeen, jotta kuuleminen voidaan järjestää määräajassa, joka on vähintään kymmenen päivää ja enintään kaksi kuukautta. Menettely on mahdollinen vain, jos tosiseikkojen tutkiminen ei ole enää tarpeen ja kyse on tietyistä rikoksista alaikäisen iän ja niistä määrättävän rangaistuksen mukaan. Tämän varhaista kuulemista koskevan menettelyn (comparution à délai rapproché) perusteella yleinen syyttäjä voi määrätä kuulemisen järjestämisestä nuorisotuomioistuimessa määräajassa, joka on vähintään yksi ja enintään kolmen kuukautta.

Siviiliasioissa ei ole annettu erityisiä säännöksiä, joiden nojalla voitaisiin nopeuttaa alaikäisiä koskevia ensimmäisen oikeusasteen menettelyjä. Laissa kuitenkin säädetään, että jos nuorisotuomioistuimen antamaan päätökseen on haettu muutosta, asia on käsiteltävä ensi tilassa.

4. Lapsia koskevat erityiset tukimekanismit ja -menettelyt sekä lapsen etu

Lapsen etu on keskeinen näkökohta lapsia koskevissa oikeudenkäyntimenettelyissä. Laissa toistuu usein vaatimus, että tuomarin päätösten keskeisenä perusteena on oltava alaikäisen lapsen etu. Tuomarin on otettava huomioon lapsen perhetilanne ja sosiaalinen ja taloudellinen tilanne sekä hänen mielipiteensä. Ranskassa ei kuitenkaan ole käytössä protokollaa tai sääntelyasiakirjaa, joissa määriteltäisiin lapsen etu.

Rikosasioissa alueelliset viranomaiset ilmoittavat oikeusviranomaiselle, jos alaikäinen on joutunut tai tämän epäillään joutuneen kaltoinkohdelluksi. Jos alaikäinen on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, yleisen syyttäjän on välittömästi ilmoitettava siitä nuorisotuomioistuimen tuomarille ja pyydettävä alaikäisen sijoitusta.

Vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta, kun kyse on alaikäisten kaltoinkohtelusta tai riistosta. Alaikäisiin kohdistuviin rikoksiin sovelletaan usein pidempiä vanhentumisaikoja, jotka alkavat kulua vasta kun uhri tulee täysi-ikäiseksi. Alaikäisen vastaajan kuuleminen on järjestettävä suljetuin ovin. Kuulemisen sisällön julkaiseminen on kiellettyä.

Siviiliasioiden osalta nuorisotuomioistuin on toimivaltainen huostaanottoasioissa, jos alaikäinen on vaarassa. Siviililaissa (Code civil) annetaan perhetuomioistuimelle laaja toimivalta valvoa erityisesti sitä, että alaikäisten lasten etuja suojataan.

5. Alaikäisiä koskevien päätösten täytäntöönpano

Rikosasioissa alaikäisen vanhemmat ja asianajaja osallistuvat suoraan toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Nuorisotuomioistuimen tuomari tai tutkintatuomari voi määrätä tiettyjä toimenpiteitä tutkintavaiheessa. Näitä ovat 10–18-vuotiaiden osalta lapsen sijoittaminen, ehdonalainen vapaus, vahingon korvaaminen ja päivätoiminta ja 13–18-vuotiaiden osalta tutkintavankeus, tuomioistuimen suorittama valvonta ja sähköisesti valvottu kotiaresti.

Tuomioistuin voi päätöksellään määrätä 10–18-vuotiaan alaikäisen luovuttamisesta perheeseen, vahingon korvaamisesta, ehdonalaisesta tuomiosta, päivätoiminnasta, sijoitustoimenpiteistä tai oikeudellisesta suojelusta. Se voi lisäksi antaa 13–18-vuotiaille alaikäisille nuhteita tai varoituksen tai määrätä sovittelumenettelystä, päivätoiminnasta (joka voi 16–18-vuotiaiden kohdalla tarkoittaa yhdyskuntapalvelua), ehdonalaisesta vapaudesta tai oikeudellisesta suojelusta. Rangaistus voidaan määrätä 10–18-vuotiaalle alaikäiselle. Rangaistus voi olla esimerkiksi kielto mennä tiettyihin paikkoihin tai tavata tiettyjä henkilöitä tai alaikäisen sijoittaminen. Viimeisenä keinona voidaan yli 13-vuotiaalle määrätä vankeusrangaistus (vankilan nuoriso-osastolla tai kasvatuslaitoksessa, jossa on läsnä ammattikasvattajia).

Siviiliasioissa tehtävät vanhempainvastuuta, elatusapua tai vaarassa olevan alaikäisen suojelua koskevat päätökset ovat välittömästi täytäntöönpanokelpoisia. Useimmissa tapauksissa, alaikäisen kypsyydestä riippuen, vanhempien on vaadittava tuomion täytäntöönpanoa. Jos alaikäisen ja hänen vanhempiensa välillä on ristiriita ja jos tuomioistuin ei ole vielä antanut asiassa päätöstä (esimerkiksi nimennyt huoltajaa), tilapäinen edustaja vastaa toimenpiteiden täytäntöönpanosta alaikäisen edun mukaisesti.

6. Adoptio

Adoptiossa on monta vaihetta: adoptioluvan saaminen, yhteyden muodostuminen lapsen ja adoptiovanhemman välillä ja oikeudellinen menettely, jolla vanhemmuussuhde perustetaan. Ranskassa on kahdenlaisia adoptioita: heikko adoptio (oikeudellinen suhde alkuperäisiin vanhempiin säilyy) ja vahva adoptio (vain alle 15-vuotiaiden alaikäisten osalta; alkuperäinen vanhemmuussuhde korvataan adoptiovanhemmuudella).

Kummassakin tapauksessa toimivalta on alioikeudella ja adoptiopäätös voidaan antaa vain, jos se on alaikäisen edun mukaista. Yli 13-vuotiaalta alaikäiseltä tarvitaan hänen suostumuksensa adoptioon.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Ranskassa (749 Kb)

Lasten oikeuskelpoisuus

Kroatiassa lapsella on sekä oikeuskelpoisuus (kelpoisuus saada nimiinsä oikeuksia ja velvollisuuksia) että oikeustoimikelpoisuus (oikeus esiintyä oikeudenkäynnissä kantajana tai vastaajana). Lapset saavat kelpoisuuden suorittaa oikeustoimia (tehdä sopimuksia ja tuottaa oikeusvaikutuksia, joita he tavallisesti saisivat tuottaa 18-vuotiaasta alkaen) vain, jos he menevät naimisiin, heistä tulee vanhempia (16-vuotiaasta alkaen) tai he tekevät työsopimuksen (15-vuotiaasta alkaen).

Mahdollisuus erityismenettelyihin

Rikosoikeudellisiin menettelyihin, joissa on osallisina lapsia, voivat osallistua seuraavat toimijat:

• lapsiasiavaltuutettu (pravobranitelj za djecu)
• sisäministeriön erikoispoliisit, jotka on koulutettu työskentelemään rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten tai alaikäisten rikoksentekijöiden kanssa
• nuorisotuomioistuimet ja -tuomarit lapsia koskevissa rikosoikeudenkäynneissä
• nuorisosyyttäjät virallisen syyttäjän virastossa
• lapsia koskeviin oikeudenkäynteihin erikoistuneet asianajajat, jotka tuomioistuimen puheenjohtaja tarvittaessa nimittää Kroatian asianajajaliiton (Hrvatska odvjetnička komora) listalta (yleensä puolustusasianajajiksi)
• sosiaalityöntekijät, joilla on merkittävä rooli rikosoikeudenkäynneissä, joissa on osallisena lapsia
• lapsille tarkoitetut erikoisklinikat ja lastensairaalat
• lukuisat erikoistuneet kansalaisjärjestöt, muut kuin oikeudelliset asiantuntijat (nuorisotuomioistuimissa ja virallisen syyttäjän virastossa), vapaaehtoiset jne.

Lasten ja alaikäisten (enintään 23-vuotiaiden) osallistumisesta oikeudenkäyntimenettelyihin tapauksissa, joissa he ovat syyllistyneet rikokseen, säädetään nuorisotuomioistuimista annetussa laissa (Zakon o sudovima za mladež).

Kunnalliset tuomioistuimet (općinski sudovi) käsittelevät siviilioikeudellisia menettelyjä, myös lapsia koskevia, koska ei ole olemassa erityistuomioistuimia, jotka käsittelisivät ainoastaan lapsia ja alaikäisiä koskevia riita-asioita. Kroatiassa kunnalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena elatusapua, avioliiton olemassaoloa tai mitättömyyttä, avioliiton pätemättömäksi julistamista ja avioeroa, isyyden tai äitiyden toteamista tai kiistämistä sekä lapsen huoltoa ja vanhempainvastuuta koskevat asiat.

Sosiaalipalvelukeskukset (Centri za socijalnu skrb) ovat julkisia elimiä, joiden tehtävänä on suojella ja tukea lapsia ja jotka voivat vaikuttaa tuomioistuimen päätöksiin. Oikeudenkäynneissä sosiaalipalvelukeskuksilla voi olla asianosaisen oikeudellinen asema tai ne voivat osallistua väliintulijoina. Koska näillä keskuksilla on merkittävä rooli lasten suojelussa oikeudenkäynneissä, niillä on monenlaisia keinoja ajaa lasten etua.

Lapsiasiavaltuutettu on riippumaton viranomainen, joka on vastuussa yksinomaan parlamentille. Sen tehtävänä on lasten oikeuksien ja etujen suojeleminen, valvominen ja edistäminen.

Mitään erillisiä tuomioistuimia tai laitoksia ei ole perustettu käsittelemään yksinomaan lasten ja alaikäisten oikeuksia hallinnollisissa menettelyissä. Nykyisillä hallintotuomioistuimilla (upravni sudovi) on yleinen toimivalta ratkaista kaikki hallinnolliset riita-asiat, myös lapsia ja alaikäisiä koskevat.

Kaikkien toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat osallisia lapsia tai alaikäisiä koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä, on toimittava kiireellisesti saattaakseen työnsä päätökseen mahdollisimman pian. Nuorisotuomioistuimista annetun lain (Zakon o sudovima za mladež) mukaan rikosoikeudelliset menettelyt nuoria tai nuoria aikuisia vastaan tai lastensuojelutapauksissa ovat kiireellisiä: ne on käynnistettävä – ja niihin liittyvät päätökset tehtävä – ilman aiheetonta viivytystä. Nuorten rikoksentekijöiden oikeudenkäynnit sekä poliisin ja virallisen syyttäjän tutkinnat ja menettelyt ovat kiireellisiä.

Nuorille määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa tapahtuvat viivytykset on minimoitava, ja tuomioistuimella on velvollisuus käynnistää täytäntöönpanomenettely ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tuomioistuimen päätös on tullut lainvoimaiseksi eikä sen toimeenpanolle ole oikeudellisia esteitä.

Menettelyt, joissa päätetään lapsen henkilökohtaisista oikeuksista, ovat kiireellisiä: ensimmäinen kuuleminen olisi järjestettävä 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta. Välitoimia, huoltajuutta ja henkilökohtaista suhdetta lapseen koskevissa menettelyissä tehtävät päätökset sekä lapsen palauttamista koskevat päätökset on tehtävä 30 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta. Toisen asteen tuomioistuimen on tehtävä päätös 30 päivän kuluessa muutoksenhakemuksen vastaanottamisesta.

Kun uhri on lapsi tai alaikäinen, hänellä on rikosprosessilain (Zakon o kaznenom postupku) mukaan oikeus tulla kuulluksi, todistaa ja osallistua rikosoikeudenkäyntiin. Lisäksi lapsella tai alaikäisellä on oikeus saada tietoa asiaan liittyvistä seikoista, esittää rikokseen ja rikosoikeudenkäyntiin liittyviä todisteita sekä hakea muutosta. Hänellä on oikeus esittää kysymyksiä epäillyille, todistajille ja asiantuntijatodistajille oikeuden istuntojen aikana sekä esittää kommentteja ja selvityksiä tällaisista todistajanlausunnoista.

Käytännössä lastensuojelumenettelyyn osallistuvat asiantuntijat arvioivat lapsen etua ja voivat ehdottaa tuomioistuimelle lastensuojelutoimia. Lapsen edun arviointi perustuu sosiaalityöntekijöiden, psykologien, opettajien ja muiden ammattilaisten periaatteisiin ja työskentelymenetelmiin.

Lapsen oikeuksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti tuomioistuin voi nimetä lapselle erityisedustajan silloin, kun vanhempainvastuunkantaja ei eturistiriidan takia voi toimia lapsen edustajana. Tällainen edustaja on yleensä asianajaja, jolla on asiaankuuluvaa kokemusta lapsia koskevista menettelyistä. Erityisedustajia voidaan nimetä tietyissä oikeudenkäynneissä, jotka koskevat lapsen tai alaikäisen säilöönottoa, avioeroa tai adoptiota, sekä lapsen henkilökohtaisten oikeuksien ja edun suojeluun liittyvissä asioissa.

Lapsen edun suojeleminen on yksi Kroatian perustuslakiin kirjatuista periaatteista. Perustuslaissa sanotaan muun muassa, että vanhemmat kantavat vastuun lastensa kasvatuksesta, hyvinvoinnista ja koulutuksesta sekä huolehtivat siitä, että heidän lapsensa voi käyttää oikeuttaan täysipainoiseen ja sopusointuiseen henkilökohtaiseen kehitykseen. Asiaankuuluvan lainsäädännön nojalla valtion on kiinnitettävä erityistä huomiota orpoihin ja alaikäisiin, joita vanhemmat laiminlyövät. Jokaisella on velvollisuus suojella lapsia ja ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille lapsille mahdollisesti aiheutetusta vahingosta. Nuorilla, äideillä ja vammaisilla on oikeus erityiseen suojeluun työssä. Jokaisella olisi oltava yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen. Oppivelvollisuuden suorittaminen on lain mukaan maksutonta.

Lapsia koskevissa menettelyissä annettujen päätösten täytäntöönpanon seuranta

Kroatiassa on annettu laki rikoksista tuomituille nuorille määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanosta (Zakon o izvršavanju sankcija izrečenih maloljetnicima za kaznena djela i prekršaje).

Sen tarkoituksena on vahvistaa

• lapselle tai alaikäiselle rikoksista rikosoikeudenkäynnissä määrättyjen seuraamusten, erityisesti nuorisorangaistusten, nuorisovankilassa suoritettavan vankeusrangaistuksen ja turvaamistoimenpiteiden, täytäntöönpanoedellytykset
• lapsen tai alaikäisen tekemien vähäisten rikosten seuraamusten täytäntöönpanoedellytykset.

Toimivaltaisen sosiaalipalvelukeskuksen edustajilla on merkittävä rooli rikoksen tehneiden lasten ja alaikäisten asianmukaisen kohtelun varmistamisessa.

Sosiaalipalvelukeskus on vastuussa myös lasten kutsumisesta oikeudenkäyntiin, ohjaamisesta mahdollisten nuorisorangaistusten piiriin sekä tarvittavan tiedon ja tuen antamisesta. Nuorisorangaistusten tarkoituksena on antaa nuorille rikoksentekijöille suojelua, huolenpitoa, apua, valvontaa sekä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Näin pyritään vaikuttamaan heidän kasvatukseensa ja persoonallisuutensa kehittymiseen sekä parantamaan heidän vastuuntuntoaan, jotta he eivät syyllistyisi uudelleen rikoksiin.

Nuorisorangaistuksia on seuraavanlaisia: tuomioistuimen varoitus, erityisvelvoitteet (kuten anteeksipyyntö vahinkoa kärsineelle osapuolelle, rikoksen aiheuttaman vahingon korjaaminen lapsen kykyjen mukaan, säännöllinen koulunkäynti, säännöllinen työssäkäynti, osallistuminen kykyjä ja mieltymyksiä vastaavaan ammattikoulutukseen, työpaikan vastaanottaminen ja siinä pysyminen, tulojen käyttö nuorisorangaistuksen valvojan valvonnassa ja neuvomana, osallistuminen humanitaaristen järjestöjen työhön, paikallistason toimintaan tai ympäristönsuojeluun, pidättäytyminen käymästä tietyissä paikoissa tai tapahtumissa tai tapaamasta tiettyjä henkilöitä, joilla on huono vaikutus nuoreen, osallistuminen alaikäisen laillisen edustajan suostumuksella lääketieteellisiin hoitoihin tai huumeiden väärinkäyttöön tai muuhun riippuvuuteen liittyvään hoitoon, osallistuminen psykososiaaliseen yksilö- tai ryhmäterapiaan nuorisoneuvontakeskuksessa, osallistuminen ammattikoulutuskursseille, poistuminen vakituisesta tai tilapäisestä asuinpaikasta pidemmäksi ajaksi vain sosiaalipalvelukeskuksen luvalla, ohjaaminen toimivaltaiseen ajotestikeskukseen liikennesääntöjen tuntemuksen tutkimista varten, pidättäytyminen uhrin lähestymisestä tai häiritsemisestä, lisähuolenpito ja -valvonta, lisähuolenpito ja -valvonta päiväsaikaan nuorisorangaistuslaitoksessa sekä ohjaaminen kurinpitolaitokseen, nuorisorangaistuslaitokseen, nuorisovankilaan tai erityiseen nuorisorangaistuslaitokseen.

Vankeus nuorisovankilassa on erityinen vapaudenriiston muoto sen määräämisedellytysten, keston ja tarkoituksen sekä rangaistuksen rajoitusten osalta. Rikokseen syyllistyneet vanhemmat lapset (alaikäiset, jotka olivat rikoksentekohetkellä vähintään 16-vuotiaita mutta alle 18-vuotiaita) voidaan tuomita vankeuteen nuorisovankilassa, jos he ovat tehneet rikoksen, josta on säädetty vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistus, ja jos nuorisorangaistus ei tule kysymykseen rikoksen luonteen ja vakavuuden sekä korkean syyllisyysasteen takia.

Lapsia ja alaikäisiä, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia, edustavat heidän lailliset edustajansa, jotka antavat heille tietoja tuomioistuimen päätöksistä ja seuraamusten täytäntöönpanosta.

Tuomioistuimilla on täytäntöönpanomenettelyn aikana valtuudet määrätä toimenpiteitä lasten ja alaikäisten suojelemiseksi tarpeettomalta vahingolta tuomioistuimen ulkopuolisten menettelyjen päätyttyä. Tällaisia suojelutoimia ovat asiattoman yhteydenpidon kieltäminen lapsen vanhemman, isovanhemman, sisarusten (tai sisarpuolten) tai puolison kanssa tai tällaisen yhteydenpidon rajoittaminen.

Oikeussuojakeinot

a) Rikosoikeudelliset menettelyt

Jokaisella on oikeus hakea muutosta toimivaltaisen tuomioistuimen tuomioon asiassa sovellettavien rikosprosessilain säännösten mukaisesti. Kun lapset tai alaikäiset joutuvat rikoksen uhriksi, heillä – kuten virallisella syyttäjällä, vastaajalla ja puolustusasianajajalla – on oikeus hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon. Vahinkoa kärsinyt osapuoli voi hakea muutosta tuomioon rikosoikeudenkäyntikuluja koskevan tuomioistuimen päätöksen tai vahingonkorvausvaatimuksen perusteella. Jos virallinen syyttäjä on kuitenkin ottanut syytetoimet hoitaakseen syytettä asianomistajana ajaneen, vahinkoa kärsineen osapuolen sijaan, tämä voi hakea muutosta millä tahansa perusteella, jonka nojalla päätös voidaan riitauttaa.

Jokainen, jolla on oikeus hakea muutosta tuomioon, jolla määrätään rangaistus alaikäiselle, päätökseen, jolla määrätään nuorisorangaistus alaikäiselle, tai päätökseen menettelyn keskeyttämisestä, voi hakea muutosta kahdeksan päivän kuluessa tuomion tai päätöksen vastaanottamisesta. Puolustusasianajaja tai virallinen syyttäjä, aviopuoliso, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa, adoptiovanhempi, holhooja, sisarus ja sijaisvanhempi voivat hakea muutosta alaikäisen puolesta, myös tämän tahdon vastaisesti. Toisen oikeusasteen tuomioistuin voi muuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöstä määräämällä alaikäiselle ankaramman rangaistuksen vain, jos sitä ehdotetaan muutoksenhakemuksessa.

b) Siviilioikeudelliset menettelyt

Oikeudenkäyntiin osallistuvilla lapsilla ja alaikäisillä on siviiliprosessilain (Zakon o parničnom postupku) ja siviilioikeudellisista velvoitteista annetun lain (Zakon o obveznim odnosima) yleisten sääntöjen mukaan oikeus esittää kantelu, muutoksenhaku tai vaatimus.

Koska lapsilla ja alaikäisillä ei yleensä ole oikeuskelpoisuutta, heidän vanhempansa tai holhoojansa toteuttavat laillisina edustajina erityisiä toimia heidän nimissään ja heidän puolestaan. Lapsen laillisella edustajalla on oikeus ryhtyä kaikkiin prosessitoimiin, myös muutoksenhakuun, lapsen nimissä. Ensimmäisessä oikeusasteessa annettuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta, ja muutoksenhaku keskeyttää kyseisen päätöksen täytäntöönpanon. Muutosta voidaan hakea siviilioikeudellisten menettelysääntöjen merkittävän rikkomisen, tosiseikkojen virheellisen tai puutteellisen toteamisen ja asiaa koskevan lainsäädännön virheellisen soveltamisen perusteella. Yleensä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon on haettava muutosta 15 päivän kuluessa siitä, kun tuomio on annettu tiedoksi.

Adoptio

Perhelaissa (Obiteljski zakon) säädetään adoptiosta erityisenä keinona tarjota huolenpitoa ja suojelua lapsille, jotka ovat vailla vanhempien riittävää huolenpitoa. Adoptio luo pysyvän suhteen vanhempien ja lapsen välille ja antaa huoltajuuden adoptiovanhemmille. Adoptiovanhempien on oltava Kroatian kansalaisia (poikkeuksellisesti he voivat olla ulkomaalaisia, jos se on lapsen erityisen edun mukaista), vähintään 21-vuotiaita ja vähintään 18 vuotta adoptiolasta vanhempia. Lapsen voivat adoptoida av(i)opuolisot yhdessä, av(i)opuoliso yksin, jos toinen puoliso on lapsen vanhempi tai adoptiovanhempi jälkimmäisen suostumuksella sekä henkilö, joka ei ole naimisissa eikä avoliitossa.

Adoptio voidaan toteuttaa lapsen 18. syntymäpäivään asti. Lapsi voidaan adoptoida, jos hän täyttää adoptiolle asetetut oikeudelliset vaatimukset ja jos adoptio tukee lapsen hyvinvointia. Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, adoptioon tarvitaan hänen kirjallinen suostumuksensa.

Adoptiomenettelyn toteuttaa tulevien adoptiovanhempien pysyvän tai tilapäisen asuinpaikan sosiaalipalvelukeskus.

Jos adoptiovanhempi tai adoptoitava lapsi on ulkomaan kansalainen, adoptio voidaan vahvistaa vain sosiaalihuollosta vastaavan ministeriön etukäteen antamalla suostumuksella.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Kyproksessa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 14 vuotta. Minkä tahansa asian vieminen oikeuden käsiteltäväksi edellyttää henkilöltä 18 vuoden ikää.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

2.1. Rikosoikeus

Yleisesti ottaen lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen. Näin ollen hän voi nostaa kanteen vain vanhempiensa/holhoojansa kautta.

Rikosasiat, joissa lapsi on uhrina, käsitellään nykyisellään yleisissä rikostuomioistuimissa. On kuitenkin olemassa erityisiä lakeja, joihin sisältyy lapset huomioon ottavia määräyksiä. Niiden tarkoituksena on suojella uhrina/todistajana olevia lapsia.

2.2. Siviilioikeus

Kyproksessa ei ole instituutioita, jotka olisivat erikoistuneet käsittelemään lasten asioita siviilioikeudellisissa menettelyissä.

2.3. Hallinto-oikeus

Työ-, hyvinvointi- ja sosiaaliministeriön sosiaalipalvelut tarjoavat palveluja lasten suojelemiseksi ja tukemiseksi koko oikeudenkäyntimenettelyn ajan. Kaikissa sosiaalipalvelujen tarjoamissa palveluissa ja niiden toteuttamissa toimissa otetaan ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

2.4. Käytössä olevat oikeudelliset toimet ja politiikkatoimet, joilla pyritään välttämään tarpeettomat viiveet lapsia koskevien tapausten käsittelyssä

Siviilioikeudellisten menettelyjen aloittamiselle tai päättämiselle ei ole asetettu määräaikoja olipa kyseessä sitten lapsi tai aikuinen.

Tavanomaisissa siviiliasioissa tuomioistuin pyrkii asettamaan etusijalle lapsia koskevat asiat, jos se on suinkin mahdollista käsiteltävien asioiden suuri määrä huomioon ottaen. Kaikki pyydetyt välipäätökset käsitellään ilman aiheetonta viivytystä.

2.5 Lapsia koskevat tukimekanismit

Siviilioikeudellisissa menettelyissä ei ole järjestelyjä, joilla varmistettaisiin, että tuomioistuimen tilat soveltuvat lapsille, eikä psykologista tai muuta tukea tarjota, ellei tällaisen tuen erityistä tarvetta ole todettu.

Ei ole olemassa sääntöjä, joiden mukaan oikeudenistunnoissa olisi noudatettava lapselle sopivaa käsittelytahtia ja otettava huomioon lapsen keskittymiskyky. Jos oikeudenkäynnissä on esitettävä kuvia tai muuta aineistoa, jonka voidaan katsoa olevan lapsen kannalta vahingollista, tuomari voi määrätä lapsen poistettavaksi oikeussalista. Ainoa siviilioikeudellisen menettelyn suojatoimenpide on, että asia käsitellään oikeudessa suljetuin ovin.

3. Monialaiset näkökohdat

Perheväkivaltatapauksissa sosiaalipalvelut tekevät yhteistyötä kaikkien muiden asiaankuuluvien yksiköiden kanssa ministerineuvoston vuonna 2002 hyväksymän yksiköiden välisten menettelyiden käsikirjan pohjalta. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa sosiaalipalvelut tekevät yhteistyötä muiden asiaankuuluvien yksiköiden kanssa ja ottavat käyttöön monialaisen lähestymistavan.

4. Ammattilaisten kouluttaminen

Kyproksen poliisiakatemia, joka on Kyproksen poliisin oppilaitos, tarjoaa luentoja nuoriin liittyvien tapausten käsittelystä kaikilla poliisikoulutuksen tasoilla. Tällaisia luentoja, joilla pyritään kouluttamaan poliiseja kaikilla arvoasteilla, tarjotaan sekä vastarekrytoitujen poliisien peruskoulutusohjelmassa että edistyneemmillä kursseilla ja erikoiskursseilla.

Sosiaaliviranomaiset saavat perus- ja jatkokoulutusta lapsiin liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi lasten haastattelusta ja sellaisten tapausten käsittelystä, joihin liittyy lapsia.

Yleisten siviili- ja rikostuomioistuinten tuomareille ei ole asetettu koulutusvaatimuksia, jotka koskisivat lasten kohtelua oikeudenkäynneissä. Yleensä tuomarit osallistuvat Kyproksessa ja ulkomailla järjestettäviin koulutusseminaareihin ja -konferensseihin.

5. Lapsen etu

Jos tuomioistuimen on tehtävä lapsen edun mukainen päätös, se voi ottaa huomioon sosiaalipalveluiden tekemän raportin, jossa esitetään sosiaaliviranomaisen huomioiden lisäksi lapsen näkemykset.

6. Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta

Nuoria rikoksentekijöitä koskevaa lakia on tarkoitus tarkistaa kattavasti. Tavoitteena on varmistaa, että lapset ja nuoret otetaan menettelyissä tarkemmin huomioon. Näin parannetaan ja vahvistetaan lapsia koskevia menettelyjä ja varmistetaan lapsen etu.

7. Oikeussuojakeinojen saatavuus

Lapsella on vanhempansa, laillisen holhoojansa tai oikeudellisen edustajansa kautta oikeus tutustua mihin tahansa tavanomaisten menettelyjen mukaiseen valitukseen, muutoksenhakemukseen tai oikeudelliseen uudelleentarkasteluun.

Jos sellaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa lapsi on ollut uhrina, tai tällaisen menettelyn jälkeen halutaan nostaa tavanomainen yksityisoikeudellinen vahingonkorvauskanne, vanhemman tai laillisen holhoojan on tehtävä se lapsen puolesta. Tavallisilla rikostuomioistuimilla on rajalliset valtuudet niiden määräysten osalta, jotka koskevat uhreille maksettavia korvauksia nykyisissä rikosoikeudenkäynneissä.

Jos lapsen ja hänen vanhempiensa/holhoojiensa välillä on eturistiriita, sosiaalipalvelut voivat siirtää lapsen sosiaalipalveluiden johtajan huostaan. Tästä tulee tällöin lapsen holhooja, joka tarpeen vaatiessa nimeää lapselle laillisen edustajan.

8. Perhe-elämä

Kyproksen tasavallassa on erityyppisiä adoptioita:

• kansalliset adoptiot
• kansainväliset adoptiot
• puolison edellisestä avioliitosta olevan lapsen adoptointi

Kaikissa adoptiotapauksissa lapsen etu on tärkein, YK:n lapsen etua koskevan yleissopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Kyproksessa (572 Kb)

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Latvian lainsäädännön mukaan täysi-ikäisillä eli 18 vuotta täyttäneillä on oikeuskelpoisuus siviilioikeudellisissa menettelyissä. Alaikäisiä koskevissa asioissa heidän lailliset edustajansa vievät asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lailliset edustajat ovat useimmiten lapsen vanhemmat tai holhooja.

Laissa säädetyissä tapauksissa alaikäiset voivat käyttää oikeuksiaan siviilioikeudellisessa menettelyssä itsenäisesti. Tällaisissa tapauksissa laillista edustajaa voidaan pyytää avustamaan alaikäistä oikeusmenettelyssä. On huomattava, että lapsilla on oikeus ilmaista vapaasti näkemyksensä ja tätä varten vastaanottaa ja lähettää kaikentyyppisiä tietoja. Heillä on myös oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa toimissa ja menettelyissä. Jos lapsi pystyy antamaan lausunnon, se on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Tuomioistuinten työn tarkoituksena on varmistaa, että lapsen oikeuksien ja etujen suojelua koskevat asiat käsitellään kiireellisesti.

Lapseen vaikuttavissa tapauksissa, kuten avioeromenettelyssä, vanhemmuuden vahvistamisessa tms., laissa säädetään laajasta liikkumavarasta todisteiden esittämisessä. Lapsen näkemysten selvittämiseksi ja niiden saattamiseksi tuomioistuimen tietoon asiaa käsittelee yleensä toimivaltainen kunnallinen viranomainen. Käytännössä tämä tarkoittaa perhetuomioistuinta, joka koostuu erityiskoulutuksen saaneista ammattilaisista, jotka selvittävät lapsen näkemyksiä tutussa ympäristössä.

3. Viranomaisten yhteistyö

Lasten oikeuksia suojellaan yhteistyössä perheiden, keskus- ja paikallishallinnon elinten, julkisten organisaatioiden ja muiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanssa.

Lasten oikeuksien suojelusta annetun lain mukaisesti sosiaaliministeriö koordinoi keskus- ja paikallishallinnon elinten välistä yhteistyötä niiden toimivaltaan kuuluvissa lasten ja perheiden oikeuksien suojelua koskevissa asioissa.

Latvialla on erityinen menettely (valtioneuvoston asetus nro 545, annettu 12. syyskuuta 2017, elinten välisestä yhteistyöstä lasten oikeuksien suojelun alalla), joka koskee keskus- ja paikallishallinnon elinten ja kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön järjestämistä tällä alalla. Yhteistyön järjestämisessä ovat mukana kunnissa perustetut neuvoa-antavat kollegiaaliset ryhmät sekä lapsiasioiden yhteistyötä edistävä neuvosto. Yhteistyöryhmät tarkastelevat muun muassa yksittäisiä tapauksia, jotka liittyvät lasten oikeuksien mahdollisiin loukkauksiin tapauksissa, joissa tarvitaan nopeita toimia ja yhteistyötä useiden elinten välillä ja joissa yksi elin ei voi ratkaista tilannetta tai joissa tilannetta ei ole saatu ratkaistua yrityksistä huolimatta.

4. Asiantuntijoiden koulutus

Lainsäädännössä säädetään monenlaisista asiantuntijoista (tuomarit, syyttäjät, asianajajat, haastemiehet ja oikeuspsykologit), jotka arvioivat lapsen mielentilaa ja joiden on, yhdessä notaarien, lasten parissa työskentelevien poliisien jne. kanssa, hankittava erityisasiantuntemusta lasten oikeuksien suojelun alalla. Oikeusministeriö järjestää tuomareiden koulutusta lasten oikeuksiin liittyvissä asioissa.

5. Lapsen etu

Lapsen oikeuksien suojelusta annetun lain mukaan lapsen oikeudet ja edut ovat etusijalla kaikissa lasta koskevissa oikeudellisissa toimissa. Latviassa kaikissa keskus- tai paikallishallinnon laitosten, julkisten organisaatioiden, muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, tuomioistuinten ja muiden lainvalvontaviranomaisten lapsiin liittyvissä toimissa on ensisijaisesti kunnioitettava lapsen oikeuksia ja etua.

Kaikkien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden on turvattava lapsen etu kaikissa toimissa ja päätöksissä, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa lapseen suoraan tai välillisesti. Lapsen etua määritettäessä olisi pyrittävä löytämään lapsen tilanteeseen kestävä ratkaisu, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon erityistilanteet ja laissa säädetyt perusteet.

6. Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta ja toimeenpano

Lapsen laillinen edustaja voi toimittaa täytäntöönpanoasiakirjan haastemiehelle heti, kun lapsen oikeuksiin ja etuihin vaikuttava tuomio tulee voimaan tai kun se on pantava täytäntöön välittömästi, mutta näin ei ole tapahtunut. Tuomioistuin ei lähetä tuomiota koskevia tietoja suoraan lapselle. Oletuksena on, että lapsen vanhemmat tai holhooja, jotka toimivat lapsen laillisena edustajana ja lapsen edun mukaisesti, selittävät tuomioistuimen ratkaisun lapselle tämän ymmärryskykyä vastaavasti ja antavat tarvittavat tiedot päätöksen täytäntöönpanon edistymisestä. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanemiseksi haastemies tekee tarvittaessa yhteistyötä perhetuomioistuimen kanssa antamalla ohjeita täytäntöönpanon edellyttämien tietojen toimittamisesta ja täytäntöönpanomenettelyyn osallistumisesta.

7. Oikeussuojakeinot

Siviilioikeudellisissa menettelyissä alaikäisiä koskevia asioita ajavat heidän lailliset edustajansa, jotka ovat yleensä lapsen vanhemmat tai holhooja. Jos lain mukaan alaikäiset voivat käyttää oikeuksiaan siviilioikeudellisessa menettelyssä itsenäisesti, myös heidän lailliset edustajansa otetaan mukaan.

Perheväkivaltaa kokeneiden lasten suojelua varten on säädetty erityisistä täydentävistä suojelutoimista. Jos lapseen kohdistuu väkivaltaa tai kontrollointia, lapsen edun mukaista suojelua voi hakea lapsen toisen vanhemman tai holhoojan lisäksi myös perhetuomioistuin tai syyttäjä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsen laillinen edustaja ei jostain syystä toimi lapsen oikeuksien suojelemiseksi, jokin edellä mainituista toimivaltaisista viranomaisista voi esittää tuomioistuimelle asiassa pyynnön. On huomattava, että väkivallalta suojelua voidaan pyytää missä tahansa siviilioikeudellisen menettelyn vaiheessa, myös ennen kanteen nostamista.

8. Adoptiomenettelyt, myös kansainvälinen adoptio

Latviassa alaikäisiä lapsia voidaan adoptoida, jos se on heidän etunsa mukaista. Adoption oikeudellisesta perustasta säädetään siviililaissa. Adoptioprosessista säädetään valtioneuvoston asetuksessa. Adoptio hyväksytään tuomioistuimessa. Lapsi voidaan adoptoida, jos lapsi on ennen adoptioon hyväksymistä asetettu adoptoivan henkilön huostaan ja valvontaan, ja paikallisviranomaisen (perhetuomioistuimen) perustama huoltajuus- ja huostaanottoasioita hoitava laitos on todennut, että lapsi ja adoptoiva henkilö ovat keskenään yhteensopivia, ja on perusteltu syy uskoa, että adoptio johtaa todelliseen lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, adoptioon tarvitaan hänen henkilökohtainen suostumuksensa.

Henkilön, joka haluaa adoptoida lapsen, on tehtävä asiaa koskeva hakemus perhetuomioistuimelle. Adoptiokelpoisuuden varmistamiseksi perhetuomioistuin tutkii adoptioperheen tilanteen adoptioprosessin mukaisesti. Lapsi voidaan sijoittaa adoptioperheeseen perhetuomioistuimen päätöksellä.

Lain mukaisissa tapauksissa ja siinä säädettyjen menettelyjen mukaisesti kansainvälinen adoptio on mahdollinen maihin, joita sitoo Haagissa 29.5.1993 tehty lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskeva yleissopimus ja 20.11.1989 tehty yleissopimus lapsen oikeuksista, ja joiden kanssa Latvia on tehnyt kahdenvälisen sopimuksen, jossa määritellään keskinäisen oikeudellisen yhteistyön erityispiirteet koskien kansainvälistä adoptiota. Kansainvälinen adoptio voidaan toteuttaa sen jälkeen, kun kansainvälistä adoptiota käsittelevältä komitealta on saatu lausunto, jossa todetaan, että kansainvälinen adoptioprosessi on tässä laissa säädettyjen lapsen oikeuksien suojelua koskevien periaatteiden ja lapsen edun mukainen.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Luxemburgissa vähimmäisikä, jossa kantaja voi itse viedä asiansa luxemburgilaisen tuomioistuimen käsittelyyn, on kaikilla oikeudenaloilla 18 vuotta. Poikkeuksen muodostavat täysivaltaiset lapset, jotka voivat tehdä kantelun omasta puolestaan.

Luxemburgissa on rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa nuorempien lasten tekemien rikosten käsittelyyn erikoistunut oikeusjärjestelmä. Rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja Luxemburgissa on 18 vuotta. Näin ollen alle 18-vuotias lapsi ei tee luxemburgilaisen oikeusjärjestelmän mukaan ”rikoksia”, vaan ”rikoksiksi luokiteltavia tekoja”, joiden johdosta erityisen nuorisotuomioistuimen on määrättävä suojelu-, hoito- ja/tai koulutustoimenpiteitä.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Siviilioikeudelliset asiat ratkaistaan siviilituomioistuimissa joitakin perheoikeudellisia ja lastensuojeluasioita lukuun ottamatta. Hallinto-oikeuden alalla ei ole erityisiä perhe- ja nuorisoasioita käsitteleviä tuomioistuimia. Hallintotuomioistuimet tutkivat uudelleen ainoastaan turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevia päätöksiä.

• Erityinen nuorisotuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään nuoria epäiltyjä ja nuoria rikoksentekijöitä koskevia asioita sekä määräämään suojelutoimenpiteitä avun ja suojelun tarpeessa oleville lapsille. Nuorisotuomioistuin (Tribunal de la jeunesse) määrää koulutus- ja turvaamistoimenpiteitä. Nuoria epäiltyjä/rikoksentekijöitä ei pidetä rikoksentekijöinä vaan lapsina, jotka tarvitsevat suojelua ja apua. Sen vuoksi rikosoikeutta ei sellaisenaan sovelleta lapsiin.
• Syyttäjänviraston ”nuorisosuojeluosasto” käsittelee yleisesti kaikkea, mikä vaikuttaa lapsiin ja heidän perheisiinsä. Kun lapsiuhrit ovat osallisina oikeudenkäynneissä, syyttäjät tekevät tiivistä yhteistyötä rikospoliisin ”nuorisosuojeluosaston” kanssa.
• Luxemburgissa on erityinen nuorisotuomioistuin, joka käsittelee lastensuojeluun liittyviä asioita. Nuorisotuomioistuimissa toimii erityistuomareita. Nuorisotuomarit ovat toimivaltaisia panemaan täytäntöön nuorten suojelua koskevia lakeja. Perheasioita käsittelevällä tuomarilla on toimivalta käsitellä huoltajuuteen liittyviä asioita. Perheasioita käsittelevä tuomari valvoo myös laillisten edustajien tai holhoojien toimintaa. Tässä tehtävässä perheasioita käsittelevä tuomari voi pyytää selvitystä lapsen laillisilta edustajilta ja holhoojilta sekä lapselta itseltään.

3. Oikeudelliset ja menettelylliset toimenpiteet tarpeettomien viiveiden välttämiseksi lapsia koskevien tapausten käsittelyssä

Ei ole olemassa erityisiä säännöksiä, joilla varmistettaisiin, että lapsia koskevat siviilioikeudelliset menettelyt toteutetaan ilman aiheetonta viivytystä. Menettelyllisten määräaikojen osalta sovelletaan yleisiä aikuisiin sovellettavia sääntöjä. Kyseiset säännöt vaihtelevat sen mukaan, mikä tuomioistuin käsittelee asian.

4. Lapsille suunnatut tukimekanismit ja -menettelyt sekä lapsen etu

• Sekä aikuiset että lapset voivat saada maksutonta oikeudellista tietoa oikeustietopalvelusta.

Sieltä lapsi voi saada apua oikeussuojakeinojen käytössä. Lapsen apuna voi olla myös asianajaja.

• Käsitteen ”lapsen etu” merkitystä ei ole määritelty sovellettavassa lainsäädännössä.

Lapsen edun arviointi kuuluu tuomareiden toimivaltaan. Tuomarit voivat ottaa huomioon useita tekijöitä arvioidessaan lapsen etua. Niitä ovat muun muassa lapsen hyvinvointi ja sosiaaliset tekijät. Oikeudellisesta vaatimuksesta riippumatta tuomioistuin voi ottaa lapsen näkemykset huomioon hänen etuaan määrittäessään. Lapsi voi ilmaista näkemyksensä ollessaan kuultavana esimerkiksi huoltajuutta koskevissa siviiliasioissa.

Kaikki tuomioistuimet noudattavat kansainvälisiä oikeudellisia välineitä kuten lasten oikeuksien käyttöä koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

5. Päätösten täytäntöönpanon seuranta lapsia koskevissa menettelyissä

Lapset eivät voi itse hakea tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoa. Heidän lailliset edustajansa käyttävät tätä oikeutta heidän puolestaan.

Kun vastaajana olevaa lasta koskeva päätös on annettu, päätös on pantava täytäntöön lapsen omaisuuden osalta. Vastaajana olevia lapsia, jotka eivät täytä tuomioistuimen päätöksestä johtuvia velvoitteitaan, ei voida ottaa säilöön.

Lastensuojeluasioissa asianajajan edustama lapsi voi omasta puolestaan hakea tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoa.

6. Oikeussuojakeinojen käyttö

Jos lapsi haluaa tehdä kantelun, oikeudellisen muutoksenhaun tai tuomioistuinvalvontaa koskevan pyynnön yleiselle tuomioistuimelle, hänellä on oltava laillinen edustaja. Poikkeuksen muodostavat täysivaltaiset lapset, jotka voivat tehdä kantelun omasta puolestaan.

Koska lapsen laillinen edustaja edustaa lasta ja tekee kaiken lapsen nimissä, laillinen edustaja voi esittää huomautuksia tai hakea muutosta ilman lapsen suostumusta. Tuomioistuin voi nimittää tilapäisen selvittäjän, jos vanhempien ja lapsen välillä on eturistiriita.

Lapsi voi asianajajan tuella hakea muutosta myös nuorisotuomioistuimen päätöksiin.

7. Lasten tukipalveluista vastaavat laitokset:

• Office national de l’enfance (ONE)
• Service d’assistance sociale (SCAS) - Service de la protection de la jeunesse (SPJ)
• Ombudsman fir Kanner a Jugendlecher (OKaju)

8. Adoptio

Adoptio-oikeus on kaikilla Luxemburgissa asuvilla riippumatta siitä, ovatko he Luxemburgin kansalaisia vai eivät, sekä ulkomailla asuvilla henkilöillä, jotka haluavat adoptoida Luxemburgissa asuvan.

Adoptiota koskevista vaatimuksista säädetään adoptoijan (adoptoijien) kansallisessa lainsäädännössä.

Jos adoptoijina on kaksi puolisoa, joilla ei ole samaa kansalaisuutta tai jotka ovat kansalaisuudettomia, sovelletaan heidän yhteisen vakinaisen asuinpaikkansa tuolloin voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Adoptoitavien osalta sovelletaan heidän alkuperämaansa lainsäädäntöä paitsi silloin, jos heille myönnetään adoptiossa adoptoijan kansalaisuus. Jos toimivaltasäännöt ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan sen maan lakia, jossa pätevä adoptio tapahtuu.

Adoptiota haluavien on ensin otettava yhteyttä opetuksesta, lapsista ja nuorista vastaavaan ministeriöön (MENJE) adoptiohakemuksen tekemiseksi. ”Adoptiota valmisteleva kurssi” järjestetään ennen kuin arvioidaan hakijoiden soveltuvuutta.

Maison de l’Adoption on adoptiota koskeva neuvontapalvelu, johon voivat ottaa yhteyttä kaikki adoptioasioihin liittyvät henkilöt (mahdolliset adoptoijat, adoptoidut, adoptioperheet, adoptioalan ammattilaiset).

Se tarjoaa tukea sekä adoptiomenettelyn aikana että sen jälkeen yksilöllisten tapaamisten avulla.

Luxemburgin adoptiomenettelyssä on useita vaiheita.

Linkki lainsäädäntöön

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Luxemburgissa (englanniksi ja ranskaksi) (989 Kb)

Maltan oikeudellisessa kehyksessä on useita määritelmiä siitä, mitä lainsäädännössä pidetään lapsena (lapsen oikeuskelpoisuus).

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Maltassa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 14 vuotta. Minkä tahansa asian vieminen oikeuden käsiteltäväksi edellyttää henkilöltä 18 vuoden ikää.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Nuorisotuomioistuin (Juvenile Court) on nuorisorikoksiin erikoistunut tuomioistuin, joka käsittelee alaikäisiä rikosoikeuden alalla. Lapsiuhreja kuullaan videoyhteyksien kautta. Siviilioikeudelliset menettelyt: Alle 18-vuotiaita alaikäisiä ei voida haastaa oikeuteen eivätkä he voi nostaa kannetta muutoin kuin vanhemman tai muun edunvalvojan välityksellä. Asumuseroa tai avioeroa koskevissa oikeudenkäynneissä tuomioistuimen on kuitenkin menettelyn aikana aina otettava huomioon lapsen etu. Lapsia koskevat hallinnolliset oikeudenkäyntimenettelyt ovat seuraavat: lastensuojelu, adoptiot, sijoittaminen sijaisperheeseen, ilman huoltajaa olevat turvapaikanhakijat ja lapset turvapaikkamenettelyissä.

3. Oikeudelliset ja poliittiset toimenpiteet, joilla vältetään tarpeettomat viiveet lapsia koskevien tapausten käsittelyssä

Käytössä olevat oikeudelliset ja poliittiset toimenpiteet, joilla vältetään tarpeettomat viiveet lapsia koskevien tapausten käsittelyssä, vaihtelevat olosuhteiden mukaan. Rikosasiat: lapsi uhrina ja lapsi rikoksentekijänä, perheoikeudellisissa riita-asioissa otetaan huomioon lapsen etu. Alaikäisiä koskevat hallinnolliset asiat, joissa annetaan huostaanottopäätöksiä, viedään nuorisotuomioistuimeen, joka on erityistuomioistuin.

4. Lapsille suunnatut tukimekanismit ja -menettelyt sekä lapsen etu

Maltan lainsäädännössä ei ole kattavaa säännöstä, jossa täsmennettäisiin edellytykset, joiden täyttyessä haavoittuvassa asemassa olevaa lasta on kuultava kaikissa erilaisissa rikosoikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä. On olemassa asemaltaan erilaisia lakeja ja menettelyjä, joita lainkäyttöelimet tai niiden kaltaiset elimet soveltavat ja jotka tekevät hallinnollisista ja rikosoikeudellisista menettelyistä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 12 artiklan mukaisia. Maltassa kuka tahansa lapsi voi antaa todistajanlausunnon. Tuomioistuimen on kuitenkin oltava vakuuttunut siitä, että lapsitodistaja ymmärtää perättömän lausuman antamisen olevan väärin.

5. Lapsia koskevissa menettelyissä annettujen päätösten täytäntöönpanon seuranta

Lapsia koskevissa menettelyissä tehtyjen päätösten seuranta ja täytäntöönpano riippuvat siitä, millaisesta asiasta on kyse. Maltan lainsäädännössä on seuraavat rikosoikeudelliset toimet: rangaistuksen määrääminen, huostaanotto, valvontamääräys ja ehdonalainen vapauttaminen. Kun on kyse riita-asioista, joissa kantajana tai vastaajana on lapsi, päätökset pannaan täytäntöön samalla tavalla kuin päätökset, joissa kantajana tai vastaajana on aikuinen. Maltan lainsäädännön mukaisissa hallinnollisissa menettelyissä lapsi ei voi haastaa ketään oikeuteen eikä häntä voida haastaa oikeuteen, paitsi jos häntä edustaa huoltajana vanhempi tai vanhemman puuttuessa muu edunvalvoja. Lastensuojeluasioita voi panna vireille sosiaalipalveluja tarjoavan Agenzija Appoggin oikeudellinen yksikkö tai yksityinen asianajaja.

6. Oikeussuojakeinot

Maltan lainsäädännön mukaan lapsiuhreilla ei ole rikosoikeudellisessa menettelyssä erityisiä oikeuksia, vaan ne perustuvat lakiin, ja niitä sovelletaan samalla tavalla uhrin asemassa olevaan aikuiseen tai lapseen. Jos kyseessä on siviilioikeudellinen/hallinnollinen menettely, lapsi voi tutustua mihin tahansa kannetta, muutoksenhakua tai oikeudellista valvontaa koskevaan mekanismiin vanhemman tai muun edunvalvojan välityksellä. Perhetuomioistuimessa käsiteltävässä vanhempainoikeuksien haltijoiden välisessä riita-asiassa lapselle voidaan nimittää asianajaja edustamaan tämän etua.

7. Adoptio

Maltan lainsäädännön mukaisessa adoptiomenettelyssä on useita vaiheita.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Maltassa (366 Kb)

Itävallan siviiliprosessilaissa (Zivilprozessordnung) vahvistetaan yleisiä periaatteita, jotka koskevat alaikäisten eli alle 18-vuotiaiden henkilöiden kuulemista siviilioikeudellisessa menettelyssä. Niiden avulla otetaan huomioon erityinen tarve suojella alaikäisiä kuormittavilta kuulemistilanteilta. Alaikäisen henkilön kuulemisesta voidaan pyynnöstä tai viran puolesta luopua kokonaan tai osittain, jos kuuleminen lähtökohtaisesti on uhkana hänen hyvinvoinnilleen, kun otetaan huomioon kuulemisen aihe, hänen henkinen kypsyytensä ja hänen suhteensa asianosaisiin, eikä häntä voida suojella muulla tavoin. Jos kuuleminen on uhkana alaikäisen henkilön hyvinvoinnille vain asianosaisten tai heidän edustajiensa läsnä ollessa, se voidaan toteuttaa erillisessä tilassa. Tarvittaessa sen voivat pitää sopivaksi katsotut asiantuntijat. Kuulemiseen on otettava mukaan alaikäisen luotettu henkilö, jos se on alaikäisen edun kannalta tarkoituksenmukaista. Jos siviilioikeudenkäynnillä on aineellinen yhteys rikosoikeudenkäyntiin ja jos tässä rikosoikeudenkäynnissä uhrin asemassa olevaa vajaavaltaista alaikäistä eli alle 14-vuotiasta alaikäistä on määrä kuulustella siviilioikeudenkäynnissä, kuulemisen suorittaa aina sopivaksi katsottu asiantuntija. Kuuleminen julkisessa suullisessa käsittelyssä voidaan toteuttaa tarvittaessa myös suljetuin ovin.

Itävallan rikosoikeudellinen menettely, jossa epäiltynä on alaikäinen henkilö

Nuorisorikos (Jugendstraftat) on rikos, jonka tekee neljätoista mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt henkilö [nuorisotuomioistuinlain (Jugendgerichtsgesetz (JGG)) 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta].

Alle 14-vuotiaan alaikäisen henkilön tekemistä rikoksista ei nosteta syytettä. Holhousasioita käsittelevä tuomioistuin (Vormundschaftsgericht) tai perheasioita käsittelevä tuomioistuin (Familiengericht) voi tällaisten rikosten johdosta ryhtyä vain alaikäisen henkilön persoonallisuuden kehitystä turvaaviin ja edistäviin toimenpiteisiin [JGG:n 4 §:n 1 momentti].

Nuori (eli neljätoista mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt) rikoksentekijä ei myöskään joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos

1. hän ei erityisistä syistä ole riittävän kypsä ymmärtääkseen teon lainvastaisuuden tai toimimaan vastaavasti, tai

2. hän on rikoksen tekohetkellä alle 16-vuotias, rikos ei ole vakava eikä ole erityisiä syitä soveltaa alaikäisiä koskevaa rikoslainsäädäntöä (Jugendstrafrecht), jotta nuori ei syyllistyisi uusiin rikoksiin.

Alaikäisiä koskeva rikoslainsäädäntö perustuu ennen kaikkea nuorisotuomioistuinlakiin. Sen perusperiaatteena on estää rikoksentekijää tekemästä uusia rikoksia ja auttaa häntä kasvamaan vastuuntuntoiseksi ja lainkuuliaiseksi kansalaiseksi [5 §:n 1 momentti]. Nuorisotuomioistuinlain tietyt menettelysäännöt ja tietyt seurausten ankaruutta lieventävät säännökset koskevat myös kahdeksantoista mutta ei kahtakymmentäyhtä vuotta täyttäneitä henkilöitä, jotka katsotaan ”nuoriksi aikuisiksi” [JGG:n 1 §:n 5 momentti ja 19 §].

Alaikäisiä rikoksentekijöitä vastaan käytävissä menettelyissä seuraamukseksi määrätään yleensä puolet vankeusrangaistuksen enimmäiskestosta ja puolet päiväsakon enimmäismäärästä. Samoin toimitaan useimmissa nuoria aikuisia vastaan käytävissä menettelyissä. Vähimmäisseuraamuksista ei ole säädetty. Kunkin tapauksen arvoon, hyötyyn tai vahinkoon perustuvia sakkorangaistuksia, mukaan lukien rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen ja takavarikointi, voidaan määrätä vain, jos ne eivät vaaranna vastaajan tulevaa kehitystä [JGG:n 5 §:n 4, 5 ja 6 momentti].

Alaikäisille ja nuorille aikuisille rikoksentekijöille ei voida määrätä elinkautista vankeusrangaistusta. Rikoksesta, josta voi seurata elinkautinen vankeusrangaistus ja rikoksesta, josta voi seurata 10–20 vuoden elinkautinen vankeusrangaistus, määrätään yli 16-vuotiaan alaikäisen rikoksentekijän tapauksessa 1–15 vuoden vankeusrangaistus ja muissa tapauksissa 1–10 vuoden vankeusrangaistus [JGG:n 5 §:n 2 kohta]. Rikoksesta, josta voi seurata 10–20 vuoden vankeusrangaistus, on määrättävä vähintään kuuden ja enintään kymmenen vuoden vankeusrangaistus [JGG:n 5 §:n 3 kohta].

Itävallan rikosoikeudellista menettelyä, jossa epäiltynä on alaikäinen henkilö, voidaan luonnehtia menettelyyn perustuvaksi dekriminalisoinniksi. Siinä voidaan jättää syyte nostamatta tai jättää asia syyttämättä. Syyttäjänviraston on jätettävä syyte nostamatta, kun rikoksentekijä on alaikäinen ja jos rikoksesta voi seurata vain sakkorangaistus tai enintään viiden vuoden vankeusrangaistus eikä vaikuta tarpeelliselta ryhtyä lisätoimiin, joilla nuorta rikoksentekijää estetään ajautumasta uudelleen rikoksen polulle. Rikoksesta epäiltyä vastaan on kuitenkin aina nostettava syyte, jos rikos on johtanut uhrin kuolemaan [JGG:n 6 §:n 1 momentti]. Samoin edellytyksin tuomioistuimen on päätettävä rikosoikeudellinen menettely päätöksellä esitutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamisen jälkeen ja ennen pääkäsittelyn päättämistä [JGG:n 6 §:n 3 momentti].

Jos katsotaan tarpeelliseksi antaa rikoksesta epäillylle virallisesti tietoa tiettyjen tekojen, kuten syytteeseen pantujen rikosten, lainvastaisuudesta ja tekojen mahdollisista seurauksista, holhousasioita käsittelevän tuomioistuimen on tehtävä se syyttäjäviraston pyynnöstä [JGG:n 6 §:n 2 momentti].

Lisäksi syyttäjäviraston on tarjottava rikoksesta epäillylle oikeudenkäynnin korvaavia toimenpiteitä (Diversionsmaßnahmen) sillä yleisellä edellytyksellä, että tapausta ei katsota vakavaksi, kyseessä ei ole henkirikos eikä rankaisemista katsota tarpeelliseksi rikoksesta epäillyn pitämiseksi kaidalla tiellä.

Toimenpidevaihtoehtoja on neljä: tietyn rahasumman maksaminen (rikosprosessilain (Strafprozessordnung (StPO)) 200 §), yhdyskuntapalvelu (StPO:n 201 ja 202 §), koeaika yhdistettynä rikosseuraamustyöntekijän tukeen ja velvoitteisiin (StPO:n 203 §) sekä sovittelu (StPO:n 204 §). Samoin edellytyksin tuomioistuin voi päättää rikosoikeudenkäynnin myös syytteeseenpanosta luopumiseen.

Yksi mahdollinen reaktio on syyllisyyden toteaminen määräämättä rangaistusta [JGG:n 12 §] tai sillä varauksella, että rangaistus määrätään myöhemmin [JGG:n 13 §]. Velvoitteisiin voi sisältyä ehtoja, ehdonalaisvalvontaa sekä tuomioistuimen määräyksiä.

JGG:n 12 §:n mukaan tuomioistuimen tulee jättää tuomio antamatta, jos alaikäiselle rikoksentekijälle on määrättävä vain lievä rangaistus ja jos voidaan olettaa, että tuomion antaminen jo sinänsä riittää varmistamaan, ettei rikoksentekijä tee uusia rikoksia.

JGG:n 13 §:n mukaan alaikäisen vähintään yhden ja enintään kolmen vuoden koeajan kuluessa tekemästä rikoksesta ei saa määrätä rangaistusta, jos voidaan olettaa, että tuomion antamisella ja seuraamuksen uhalla jo sinänsä tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa voidaan varmistaa, ettei rikoksentekijä tee uusia rikoksia.

Mahdollisuus ehdollisen tai ehdottoman tuomion antamiseen täydentää tuomioistuimen valinnan vaihtoehtoja nuorisorikollisuuteen vastaamisessa.

Jos katsotaan tarpeelliseksi antaa rikoksesta epäillylle virallisesti tietoa tiettyjen tekojen, kuten syytteeseen pantujen rikosten, lainvastaisuudesta ja tekojen mahdollisista seurauksista, holhousasioita käsittelevän tuomioistuimen on tehtävä se syyttäjäviraston pyynnöstä [JGG:n 6 §:n 2 momentti].

Jotta voidaan estää etenkin lyhytaikaisten vapaudenmenetysten haittavaikutukset, tulee tutkintavankeutta määrätä vain, jos se on välttämätöntä eikä muita reagointimahdollisuuksia ole. Vähäisistä rikkomuksista ei voida määrätä tutkintavankeutta.

Syyttäjillä ja tuomareilla on velvollisuus tutkia säännöllisesti, onko tutkintavankeus välttämätöntä. Sen vuoksi ja muiden menettelymahdollisuuksien tutkimiseksi on pidettävä kokouksia, joihin otetaan mukaan alaikäisen rikoksentekijän sosiaalinen verkosto. Kokousten tavoitteena on tutkintavankeuden välttäminen.

Lisäksi lähes kaikissa tapauksissa on toteutettava yksilöllinen arviointi (kysely), jossa on otettava huomioon erityisesti alaikäisen rikoksentekijän persoonallisuus ja kypsyys ja taloudellinen, sosiaalinen ja perhetausta sekä elinympäristö ja erityinen suojelutarve.

Alaikäisiä koskevassa Itävallan rikoslainsäädännössä varmistetaan erityisesti, että alaikäisiä vastaan käytäviä rikosoikeudellisia menettelyjä käsittelevillä tuomareilla ja syyttäjillä on tämän alan erityistä asiantuntemusta sekä hyvät mahdollisuudet osallistua alan koulutukseen.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Itävallan nuorisotuomioistuinlakiin sisältyy välineitä, joiden avulla syyttäjät ja tuomarit voivat tehdä parhaita mahdollisia ratkaisuja rikosoikeudenkäynneissä alaikäisiä rikoksentekijöitä vastaan. Niiden ansiosta voidaan käyttää myös mahdollisimman monia korjaavan oikeuden toimenpiteitä.

Kun alaikäisiä vastaan käytävistä rikosoikeudenkäynneistä annettu direktiivi (rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11 päivänä toukokuuta 2016 annettu direktiivi (EU) 2016/800, EUVL L 132, 11.5.2016, s. 1 ja sitä seuraavat sivut) saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, varmistettiin lisäksi, että oikeusavustaja (Rechtsbeistand) edustaa alaikäisiä aktiivisesti jo ensimmäisessä poliisin suorittamassa kuulemisessa. (Tätä sovelletaan poikkeuksetta ainakin rikosoikeudenkäynneissä.) Lisäksi poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisten suorittamat kuulemiset on tallennettava audiovisuaalisesti, mikäli se on kohtuullista (erityisesti, jos oikeusavustaja ei ole läsnä) ja jos alaikäisen rikoksesta epäillyn tiedonsaantioikeuksia on laajennettu alaikäisiä vastaan käytävistä rikosoikeudenkäynneistä annetun direktiivin vaatimusten mukaisesti. Edellä mainitun direktiivin muissa säännöksissä säädetään oikeuksista, jotka sisältyvät olennaisilta osin jo nuorisotuomioistuinlakiin.

• Alaikäisten uhrien oikeudet rikosoikeudellisessa menettelyssä:

Itävallan rikosoikeudellisessa menettelyssä on kaikille uhreille kuuluvien yleisten oikeuksien (Itävallan rikosprosessilain (Strafprozessordnung (StPO)) 66 § ja sitä seuraavat pykälät) ohella monia erityisiä oikeuksia ja toimenpiteitä alaikäisten uhrien suojelua varten. Niistä esimerkkinä ovat

• edunvalvojan määrääminen alaikäisille rikoksen uhreille StPO:n 66a §:n 3 momentin mukaisissa tapauksissa;
• tiedottaminen vangin karkaamisesta ja kiinniottamisesta sekä siitä, kun tuomittu pääsee ensimmäisen kerran vartioimatta ulos rangaistuslaitoksesta tai tuomitun tulevasta tai tapahtuneesta vapauttamisesta ja uhrin suojelemiseksi tuomitulle annetuista ehdoista (rangaistusten täytäntöönpanoa koskevan lain (Strafvollzugssgesetz (StVG)) 106 §:n 4 momentti ja 149 §:n 5 momentti);
• psykososiaalinen ja oikeudellinen tuki ja neuvonta rikosoikeudellisessa menettelyssä StPO:n 66b §:n mukaisesti (katso jäljempänä);
• mahdollisuus toteuttaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kontradiktorinen kuuleminen erillisessä tilassa ja hienotunteisesti välttäen suoraa kontaktia todistajien ja vastaajan välillä (StPO:n 165 ja 250 §);
• jos kontradiktorinen kuuleminen on toteutettu, todistaja ei ole velvollinen antamaan muita todistajanlausuntoja ja kontradiktorisen kuulemisen pöytäkirja voidaan lukea oikeudenkäynnissä (StPO:n 252 §:n 1 momentin 2a kohta);
• todistajan henkilöllisyyden suojaaminen (StPO:n 10 §:n 3 momentti, 161 §:n 1 momentti ja 162 §);
• uhrin yksityisyyden suojaaminen (StPO:n 228 §:n 4 momentti; tiedotusvälineitä koskevan lain (Mediengesetz (MedienG)) 7a §:n 1 momentin 1 kohta);
• mahdollisuus kuulla todistajaa tämän kotona tai jossakin muussa paikassa (esim. todistajan sairauden tai heikon terveydentilan vuoksi tai muissa perustelluissa tapauksissa - StPO:n 160 §:n 1 momentti ja StPO:n 247a §);
• Alle 18-vuotiaiden uhrien katsotaan aina olevan erityisen suojelun tarpeessa, ja heillä on rikosoikeudenkäynnissä uhrien yleisten oikeuksien lisäksi seuraavat StPO:n 66a §:n 2 momentissa luetellut erityisoikeudet:
  • oikeus tulla mahdollisuuksien mukaan samaa sukupuolta olevan henkilön kuulemaksi esitutkinnassa (1 kohta),
  • oikeus vaatia esitutkintavaiheen ja oikeuskäsittelyn kuulemisissa mahdollisuuksien mukaan samaa sukupuolta olevan henkilön (1a kohta) tulkkauspalveluja (66 §:n 3 momentti),
  • oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin rikoksen yksityiskohdista, jos niistä kertominen on hänen mielestään kohtuutonta, sekä kysymyksiin yksityiseen elämänpiiriin kuuluvista asioista (2 kohta),
  • oikeus vaatia erityistä hienotunteisuutta esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kuulemisissa (StPO:n 165 §, 250 §:n 3 momentti); alaikäisellä uhrilla, jonka seksuaalista koskemattomuutta syytteen alaisena oleva rikos saattaa olla loukannut, on aina oikeus tulla kuulluksi StPO:n 165 §:n 3 momentissa kuvatulla tavalla ja kuulemisen suorittaa tarvittaessa asiantuntija (3 kohta),
  • oikeus vaatia oikeuskäsittelyn järjestämistä suljetuin ovin (StPO:n 229 §:n 1 momentti) (4 kohta),
  • oikeus siihen, että hänelle annetaan viipymättä tietoa viran puolesta StPO:n 172 §:n 4 momentissa, 177 §:n 5 momentissa ja 181a §:ssä tarkoitetulla tavalla (5 kohta) ja
  • oikeus ottaa luotettu henkilö mukaan kuulemiseen (StPO:n 160 §:n 2 momentti) (6 kohta).
• StPO:n 70 §:n 1 momentin mukaan erityisen suojelun tarpeessa oleville rikoksen uhreille on viimeistään ennen heidän ensimmäistä kuulemistaan tiedotettava heidän oikeuksistaan, jotka perustuvat StPO:n 66a §:ään.
• Lisäksi uhrien oikeuksista on tiedotettava kielellä, jota uhrit ymmärtävät, ja ymmärrettävällä tavalla ottaen huomioon heidän erityiset henkilökohtaiset tarpeensa.
• Alle 14-vuotiaita uhreja saa StPO:n 160 §:n 3 momentin mukaan kuulla vain luotetun henkilön läsnä ollessa. Henkilö voi olla joko oikeudellinen edustaja, oikeudellisen tukipalvelun tukihenkilö tai joku muu luotettu henkilö. Myös kaikilla muilla uhreilla ja erityisesti neljätoista mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttäneillä, on oikeus ottaa valitsemansa luotettu henkilö mukaan kuulemiseen. Tästä oikeudesta on kerrottava jo kuulemiskutsussa.
  • Vuodesta 1997 alkaen kaikkiin tuomioistuimiin, joissa pidetään rikosoikeudenkäyntejä, on järjestetty lasten tarpeiden mukaisia kuulemistiloja.

Rikoksen uhreja suojellaan rikosoikeudellisessa menettelyssä erityisesti psykososiaalisten ja oikeudellisten tukipalvelujen avulla. Niitä myönnetään maksutta tietyille henkilöryhmille näiden pyynnöstä.

Oikeus psykososiaalisiin ja oikeudellisiin tukipalveluihin on seuraavilla henkilöillä:

• uhrit, jotka ovat joutuneet tahallisen väkivallan tai vakavan uhkauksen kohteeksi tai joiden seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta on loukattu tai joiden henkilökohtaista riippuvuutta on saatettu käyttää hyväksi tällaisen rikoksen yhteydessä
• mahdollisen henkirikoksen uhrin lähiomaiset tai rikoksen todistajina olleet muut omaiset
• terrorismirikosten uhrit
• tyypillisen verkossa toteutettavan viharikoksen uhrit. Tällaisiin rikoksiin luetaan jatkuva vainoaminen, jatkuva häirintä televiestinnän tai tietojärjestelmän kautta (kyberkiusaaminen) ja tällaiseen rikokseen yllytys. Näihin rikoksiin kuuluvat myös sellaiset rikokset kuin herjaus, jo käsitellystä rikoksesta syyttäminen, solvaus ja kunnianloukkaus, jos on viitteitä siitä, että rikos on tehty televiestinnän tai tietojärjestelmän avulla.
• alaikäiset, jotka ovat todistaneet väkivaltaa sosiaalisessa lähiympäristössä (perheväkivalta, lapsiin kohdistuva väkivalta).

Tukipalvelujen saannin edellytyksenä on, että ne ovat tarpeen uhrin oikeuksien puolustamiseksi. Tarpeellisuuden varmistaa uhrien tukijärjestö.

Psykososiaalisiin tukipalveluihin kuuluu uhrin tukeminen valmistautumisessa rikosoikeudelliseen menettelyyn ja siihen liittyvään emotionaaliseen kuormitukseen sekä mukanaolo kuultaessa uhria todistajana, oikeudelliset tukipalvelut, oikeudellinen neuvonta ja asianajajan tarjoama uhrin oikeudellinen edustus rikosoikeudellisessa menettelyssä (StPO:n 66b §). Alle 14-vuotiailla, joiden seksuaalista koskemattomuutta on voitu loukata, on aina oikeus käyttää psykososiaalisia tukipalveluja.

Liittovaltion oikeusministerillä on oikeus valtuuttaa sopimuksella toimiviksi osoittautuneita sopivia laitoksia antamaan tukipalveluja 1 kohdassa mainituille henkilöille lakisääteisten edellytysten tutkimisen jälkeen (StPO:n 66b §:n 3 momentin ensimmäinen osa). Liittovaltion oikeusministeriö on valtuuttanut sopimuksella monia toimiviksi osoittautuneita sopivia laitoksia antamaan psykososiaalisia ja oikeudellisia tukipalveluja. Monet näistä laitoksista, kuten lastensuojelukeskukset, väkivallan ehkäisemisen keskukset ja interventiokeskukset, ovat erikoistuneet työhön lasten kanssa.

1. Alaikäisen oikeustoimikelpoisuus

Siviililain (Código Civil) mukaan alaikäisillä eli henkilöillä, jotka eivät vielä ole täyttäneet 18:aa vuotta, ei yleensä ole oikeustoimikelpoisuutta. Alaikäisten oikeustoimikelpoisuus voidaan toteuttaa vanhempainvastuun ja myös huoltajuuden kautta. Nämä ovat oikeudellisen edustuksen muotoja, joissa joku toimii alaikäisen puolesta ja tämän edun mukaisesti.

Alle 18-vuotiaat alaikäiset eivät pääsääntöisesti myöskään ole oikeustoimikelpoisia. Heitä voivat edustaa tuomioistuimessa heidän edustajansa, paitsi jos kyse on toimista, joita he voivat suorittaa henkilökohtaisesti ja vapaasti. Alaikäisten, joiden vanhempainvastuun jakavat molemmat vanhemmat, edustajina tuomioistuimessa on oltava heidän vanhempiensa, ja oikeustoimiin ryhtyminen edellyttää molempien vanhempien suostumusta.

Rikoslainsäädännön mukaan rikoksena pidettävien tekojen seurauksissa niihin syyllistyneille lapsille ja nuorille otetaan huomioon ikäryhmät, jotka riippuvat erilaisten oikeudellisten järjestelyjen soveltamisesta. Jos siis tällaisiin tekoihin syyllistyvät

• alle 12-vuotiaat henkilöt, sovelletaan vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelusta annetun lain (Lei de Proteção de Crianças e Jovens em Perigo) (1. syyskuuta 1999 annettu laki nro 147/99) mukaista järjestelmää, jonka tarkoituksena on yksinomaan suojelu
• 12–16-vuotiaat henkilöt, sovelletaan kasvatuksellisesta huoltajuudesta annettua lakia (Lei Tutelar Educativa) (14. syyskuuta 1999 annettu laki nro 166/99), jonka nojalla toteutetaan suojelu- ja kasvatustoimenpiteitä alaikäisten kasvattamiseksi siten, että he osaavat soveltaa lainsäädäntöä ja heidät voidaan integroida yhteisön elämään ihmisarvoisesti ja vastuullisesti
• yli 16-vuotiaat henkilöt, he ovat rikosoikeudellisessa vastuussa ja voivat saada rangaistuksen; rikosoikeudellinen vastuu arvioidaan rikosprosessilain (Código do Processo Penal) nojalla; 16–21-vuotiaisiin nuoriin sovelletaan 23. syyskuuta 1982 annetussa asetuksessa nro 401/82 säädettyä erityistä rikosoikeudellista järjestelyä.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Portugalin oikeuslaitokseen kuuluu alaikäisille tarkoitettuja erityistuomioistuimia, jotka käsittelevät muun muassa vanhempainvastuujärjestelyjä, elatusvelvoitteita, adoptiota ja turvaamistoimenpiteiden soveltamista. Alaikäisiä koskevat turvapaikka-, maahanmuutto- ja pakolaisasiat käsitellään hallintotuomioistuimissa.

Kohdissa 3 ja 4 annetaan esimerkkejä alaikäisiä koskevien tuomioistuinmenettelyjen mukautuksista. Tällaisiin mukautuksiin kuuluvat myös rikosprosessilakiin tehdyt muutokset, jotka johtuvat direktiivin (EU) 2016/800 saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä:

• ihmiskauppaa tai seksuaaliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvia rikoksia koskevissa menettelyissä alaikäisiä koskevat prosessitoimet, mukaan lukien oikeuden istunnot, eivät yleensä ole avoimia yleisölle
• tuomioistuimen asiakirjoihin tutustuminen silloin, kun vastaaja on alaikäinen, on kiellettyä henkilöltä, joka ei ole menettelyn osapuoli, riippumatta hänen oikeutetusta edustaan
• syytetyllä alaikäisellä on oikeus saada menettelyihin mukaansa vanhempainvastuun haltijat, laillinen edustajansa tai tosiasiallinen edunvalvojansa tai, jos näihin henkilöihin ei saada yhteyttä tai jos alaikäisen edun kannalta erityiset olosuhteet tai menettelyn tarpeet sitä edellyttävät ja vain niin kauan kuin tällaiset olosuhteet ovat voimassa, joku muu alaikäisen nimeämä ja toimivaltaisen oikeusviranomaisen hyväksymä sopiva henkilö.

3. Säädökset ja toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään viipeitä alaikäisiä koskevissa asioissa

Siviilioikeudellisissa asioissa

• adoptiomenettelyn oikeudellinen käsittely on kiireellinen asia (8. syyskuuta 2015 annetun lain nro 143/2015 32 §)
• siviilioikeudellisten huoltajuusmenettelyjen oikeudellisen kehyksen (Regime Geral do Processo Tutelar Cível) (hyväksytty 8. syyskuuta 2015 annetulla lailla nro 141/2015) nojalla i) siviilioikeudellista huoltajuusmenettelyä, jonka viivästyminen voi vaikuttaa haitallisesti lapsen etuun, on jatkettava oikeuslaitoksen vapaapäivien aikana, ii) kiireellisiksi katsotut määräykset on annettava enintään kahden päivän kuluessa, iii) jos määrätään vanhempien välisen yhteydenpidon kieltävä pakkokeino tai liitännäisseuraamus tai jos lähisuhdeväkivallan ja muun perheen sisäisen väkivallan, kuten lasten fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön, uhrien oikeudet ja turvallisuus ovat vakavassa vaarassa, syyttäjänviraston on 48 tunnin kuluessa tilanteen tiedoksi saamisesta pyydettävä alaikäistä koskevan vanhempainvastuun harjoittamista koskevaa sääntelyä tai sääntelyn muuttamista sekä iv) kuulemisen ja oikeudenkäynnin on oltava yhtäjaksoisia, ja ne voidaan keskeyttää ainoastaan ylivoimaisen esteen tai ehdottoman välttämättömyyden vuoksi.

Rikosoikeudellisissa asioissa

• kasvatuksellisesta huoltajuudesta annetun lain (14. syyskuuta 1999 annettu laki nro 166/99) mukaan i) oikeudenkäyntejä, jotka koskevat alaikäistä, joka on suojelutarkoituksessa otettu huostaan julkiseen tai yksityiseen laitokseen tai säilöönottokeskukseen tai eristetty alaikäisen luonnetta koskevan asiantuntijalausunnon saamiseksi, on jatkettava oikeuslaitoksen vapaapäivien aikana, ii) jos menettelyn viivästyminen voi vaikuttaa kielteisesti alaikäiseen, tuomioistuimen on perustellulla määräyksellä päätettävä, että menettely katsotaan kiireelliseksi ja toteutetaan oikeuslaitoksen vapaapäivien aikana, iii) jos sovelletaan eristystoimenpidettä ja siihen haetaan muutosta, menettely katsotaan kiireelliseksi ja toteutetaan oikeuslaitoksen vapaapäivien aikana sekä iv) kiireellisiksi katsotut määräykset on annettava enintään kahden päivän kuluessa.

4. Lapsia koskevat erityiset tukimekanismit ja -menettelyt sekä lapsen etu

Siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä ja asioissa, joissa määrätään vanhempainvastuusta, alaikäistä on kuultava, jos hän on yli 12-vuotias tai jos hän on nuorempi ja kykenee ymmärtämään käsiteltävät asiat, lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Lisäksi lasten kuulemisen ja osallistumisen periaate on yksi siviilioikeudellisen huoltajuusmenettelyn ohjaavista periaatteista. Menettelystä säädetään siviilioikeudellisia huoltajuusmenettelyjä koskevassa oikeudellisessa kehyksessä. Tämän kehyksen 5 §:n 1 momentissa säädetään, että lasta voidaan kuulla ja että oikeusviranomaisten on otettava lapsen mielipide huomioon lapsen etua määritettäessään.

Jos lapsi on rikoksen uhri, uhreista annetussa säädöksessä (Estatuto da Vítima, hyväksytty 4. syyskuuta 2015 annetulla lailla nro 130/2015, jolla saatetaan direktiivi 2012/29/EU osaksi kansallista lainsäädäntöä) vahvistetaan erityisesti

i) lapsen oikeus tulla kuulluksi rikosoikeudellisissa menettelyissä ja se, että hänen ikänsä ja kehitystasonsa on otettava huomioon,

ii) velvollisuus nimetä asianajaja, jos lapsen ja hänen vanhempiensa, laillisen edustajansa tai tosiasiallisen huoltajansa edut ovat ristiriidassa keskenään, ja kun lapsi, jonka kehitystaso on asianmukainen, pyytää tätä tuomioistuimelta, ja

iii) se, että heidän rikostutkinnan aikana antamansa lausunnot tallennetaan audio- tai audiovisuaalisin välinein, jotta niitä voidaan käyttää todisteina oikeudenkäynnissä. Tässä tarkoituksessa lausunnot hankitaan epävirallisessa ja yksityisessä ympäristössä, jotta varmistetaan erityisesti vastausten spontaanius ja vilpittömyys.

Lasten oikeuksista osallistua ja tulla kuulluksi säädetään vaarassa olevien lasten ja nuorten suojelusta annetussa laissa neljäntyyppisissä säännöksissä:

a) 12 vuotta täyttäneitä lapsia koskevissa,

b) alle 12-vuotiaita lapsia koskevissa,

c) niissä, joissa ei viitata mihinkään ikään, ja

d) niissä, joissa viitataan vain kehitystasoa koskevaan kriteeriin.

Yksi yleisistä periaatteista, joka luonnehtii kasvatuksellista huoltajuutta koskevan lain mukaista huoltajuusmenettelyä, on lasten kuuleminen (47 §). Laissa säädetään myös alaikäisen oikeudesta osallistua kaikkiin menettelyihin, vaikka hän olisi säilöön- tai huostaanotettuna. Osallistumisen on tapahduttava siten, että alaikäinen kokee olonsa vapaaksi ja mahdollisimman mukavaksi (45 §).

5. Alaikäisiä koskevien päätösten täytäntöönpano

Sellaisissa siviilioikeudellisissa menettelyissä, joissa kantajina tai vastaajina ovat alaikäiset, annetut päätökset pannaan pääsääntöisesti täytäntöön samalla tavalla kuin ne, joissa kantajina tai vastaajina ovat aikuiset samoissa olosuhteissa.

Tietyt asiat ja olosuhteet kuitenkin oikeuttavat erityisen oikeudellisen kehyksen olemassaolon. Vanhempainvastuuta koskevan sääntelyn osalta tuomari voi näin ollen määrätä, että tapauksissa, joissa on olemassa vaara, että päätöstä ei noudateta, teknisten neuvontapalvelujen vahvistaman järjestelyn täytäntöönpanoa seurataan tietty aika (siviilioikeudellisten huoltajuusmenettelyjen oikeudellinen kehys). Elatusvelvoitteiden osalta elatusavun maksamatta jättäminen on lain mukaan rangaistava teko, vaikka rikosoikeudellisten menettelyjen aloittaminen edellyttää valitusta (rikoslain (Código Penal) 250 §).

Rikosoikeuden mukaan kolme kasvatuksellisesta huoltajuudesta annetussa laissa säädettyä turvaamistoimea (alaikäisen palauttaminen vanhemmille, lailliselle edustajalle, sijaisperheelle, tosiasialliselle huoltajalle tai muulle sopivalle henkilölle, jolloin alaikäiselle asetetaan velvollisuuksia, alaikäisen huostaanotto julkisessa tai yksityisessä laitoksessa ja alaikäisen huostaanotto säilöönottokeskuksessa) korvataan tuomioistuimen omasta aloitteesta tai pyynnöstä, jos tuomari katsoo, että sovelletulla toimenpiteellä ei saavuteta aiottuja tavoitteita. Joka tapauksessa niitä tarkastellaan uudelleen tuomioistuimen omasta aloitteesta kahden kuukauden välein.

Tuomioistuin nimeää päätöksessään elimen, joka vastaa sovellettavan toimenpiteen täytäntöönpanon seurannasta ja varmistamisesta. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa laissa säädetään toimenpiteen täytäntöönpanon seurannasta ja varmistamisesta vastaavasta elimestä, tuomioistuin voi antaa toimenpiteen täytäntöönpanon julkisen palvelun, sosiaalihuoltolaitoksen, kansalaisjärjestön, yhdistyksen, urheiluseuran tai muun asianmukaiseksi katsomansa julkisen tai yksityisen yhteisön tai henkilön tehtäväksi. Nimetyn elimen on tiedotettava tuomioistuimelle laissa säädetyin edellytyksin ja väliajoin tai, jos laissa ei säädetä tästä, tuomioistuimen vahvistamin väliajoin sovellettavan toimenpiteen täytäntöönpanosta ja alaikäisen kasvatuksellisen prosessin edistymisestä sekä kaikista seikoista, jotka voivat oikeuttaa toimenpiteiden uudelleentarkastelun.

6. Adoptio

Adoptiolla luodaan sukulaisuussuhde perheettömän lapsen ja henkilön tai pariskunnan välille, ja siitä on päätettävä tuomiolla. Tuomioistuimen päätös adoptiosta annetaan vain, jos adoptiolle on perusteltu syy, päätös tuo lapselle todellista hyötyä, se ei edellytä adoptoijan tai adoptoijien muilta lapsilta kohtuuttomia uhrauksia ja voidaan kohtuudella olettaa, että adoptoijan tai adoptoijien ja lapsen tai nuoren välinen side muodostuu samanlaiseksi kuin sukulaisuusside.

Adoptiotuomion myötä adoptoitu lapsi tai nuori

• saa adoptoijan tai adoptoijien lapsen aseman kaikkia oikeudellisia tarkoituksia varten ja samat oikeudet ja velvollisuudet kuin luonnollisesta sukulaisuussuhteesta johtuvat, ja hänestä tulee osa adoptoijan tai adoptoijien perhettä
• katkaisee perhesuhteet ja yhteyden syntymäperheeseen, lukuun ottamatta laissa säädettyjä tapauksia, erityisesti biologisten sisarusten kohdalla, jos adoptiovanhemmat suostuvat ja jos on adoptiolapsen edun mukaista ylläpitää tätä yhteyttä
• menettää alkuperäiset sukunimensä ja saa adoptoijan tai adoptoijien sukunimen
• voi adoptoijan tai adoptoijien pyynnöstä ja jos tuomioistuin katsoo, että se on lapsen tai nuoren edun mukaista ja helpottaa perheeseen sopeutumista, muuttaa etunimensä.

Siviililain mukaan seuraavat henkilöt voivat adoptoida lapsen:

• kaksi 25 vuotta täyttänyttä henkilöä (vaikka he olisivat samaa sukupuolta), jotka ovat olleet avioliitossa yli neljä vuotta (mukaan lukien avoliitossa välittömästi ennen avioliittoa vietetty aika), edellyttäen, että he eivät ole asumuserossa
• 30 vuotta täyttänyt henkilö tai 25 vuotta täyttänyt henkilö, jos adoptoitava on hänen puolisonsa lapsi.

On syytä huomata, että pääsääntöisesti

• adoptoija ei saa olla yli 60-vuotias silloin, kun lapsi tai nuori uskotaan virallisesti hänen adoptoitavakseen
• 50 vuoden iästä alkaen adoptoijan ja adoptoitavan ikäero ei saa olla yli 50 vuotta, ellei siihen ole vakavia perusteita ja se on adoptoitavan edun mukaista (esim. adoptoitava on muiden adoptoitavien sisarus ja 50 vuoden ikäero koskee vain adoptoitavaa).

Yli 12-vuotiaalta adoptoitavalta tarvitaan suostumus adoptioon. Tuomarin on kuultava adoptoitavaa yleisen syyttäjän läsnä ollessa lasten kuulemisesta siviilioikeudellisissa huoltajuusmenettelyissä säädettyjen edellytysten täyttyessä ja sääntöjen mukaisesti.

Syyskuun 8. päivänä 2015 annetun lain nro 143/2015 mukaan alle 16-vuotiaat adoptoidut eivät saa pyytää saada tietoja alkuperästään. Kun adoptoitu on täyttänyt 16 vuotta, hän voi nimenomaisesti pyytää näitä tietoja. Adoptiovanhempien tai laillisen edustajan suostumus on kuitenkin aina pakollinen, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Jos tiedonsaantipyyntö esitetään vakavista syistä, erityisesti jos kyseessä on adoptoidun alaikäisen terveys, tuomioistuin voi vanhempien tai syyttäjäviranomaisen pyynnöstä antaa luvan tutustua adoptoidun alaikäisen taustaan.

Syyskuun 8. päivänä 2015 annetulla lailla nro 143/2015 säädellään kansallisia ja kansainvälisiä adoptiomenettelyjä sekä toimivaltaisten viranomaisten osallistumista näihin menettelyihin.

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Oikeuskelpoisuudella (capacitatea de folosinţă) tarkoitetaan sitä, että henkilöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeuskelpoisuus alkaa henkilön syntyessä ja päättyy hänen kuollessaan.

Oikeustoimikelpoisuudella (capacitatea de exercitiu) tarkoitetaan henkilön kykyä toteuttaa itsenäisesti siviilioikeudellisia toimia. Täysi oikeustoimikelpoisuus alkaa henkilön täyttäessä 18 vuotta.

Alaikäiset saavat täyden oikeustoimikelpoisuuden myös avioliiton perusteella.

Huoltajuustuomioistuin (instanţa de tutelă) voi perustelluista syistä tunnustaa 16 vuotta täyttäneiden alaikäisten täyden oikeustoimikelpoisuuden. Tätä varten kuullaan myös alaikäisen vanhempia tai huoltajia ja otetaan tarvittaessa huomioon myös perheneuvoston kanta.

Alaikäisillä, jotka ovat täyttäneet 14 vuotta, on rajoitettu oikeustoimikelpoisuus.

Rajoitetusti oikeustoimikelpoisen henkilön oikeustoimet toteuttaa kyseinen henkilö vanhempiensa tai tapauksen mukaan holhoojansa suostumuksella ja laissa säädetyissä tapauksissa myös mahdollisen perheneuvoston lausunnon ja huoltajuustuomioistuimen valtuutuksen perusteella.

Luonnollisia henkilöitä, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia (alle 14-vuotiaat alaikäiset ja erityisten huoltajuusmenettelyiden kohteena olevat henkilöt), edustaa oikeudellinen edustaja.

Rikosasioissa alle 14-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa. Iältään 14–16-vuotiaat alaikäiset ovat rikosoikeudellisesti vastuussa vain, jos on osoitettu, että he ovat syyllistyneet tekoon harkiten, kun taas 16 vuotta täyttäneet alaikäiset ovat lain mukaan rikosoikeudellisesti vastuussa.

Niiden alaikäisten osalta, jotka olivat rikoksen tekohetkellä 14–18-vuotiaita, toteutetaan kasvatustoimenpiteitä, joihin ei sisälly vapaudenmenetystä. Vapaudenmenetyksen käsittävä kasvatustoimenpide voidaan toteuttaa 14–18-vuotiaan alaikäisen osalta seuraavissa tapauksissa:

1. jos hän on syyllistynyt johonkin toiseen rikokseen, jonka perusteella on määrätty kasvatustoimenpide, joka on pantu täytäntöön tai jonka täytäntöönpano oli alkanut ennen kuin rikos, josta alaikäistä syytetään, tehtiin
2. kun kyseisestä rikoksesta laissa säädetty rangaistus on vähintään seitsemän vuoden vankeusrangaistus tai elinikäinen vankeusrangaistus.

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin; lapsille suunnatut tukimekanismit ja -menettelyt

Brașovin lapsi- ja perheasioita käsittelevä alioikeus (Tribunalul pentru Minori şi Familie Braşov) on Romanian ainoa tämän tyyppinen erityistuomioistuin.

Sillä on toimivalta käsitellä sekä rikosasioita (joissa vähintään yksi vastaajista tai toinen vahinkoa kärsineistä osapuolista / siviilioikeudellisista osapuolista on alaikäinen) että siviilioikeudellisia asioita (lapsen sijoittamista ja adoptiota koskevat riita-asiat).

Alueellisen toimivallan osalta Brașovin lapsi- ja perheasioita käsittelevällä alioikeudella on toimivalta Brașovin piirikunnassa, ja muut alaikäisiä koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa.

Lapsiuhrien tuki- ja suojelupalvelujen arvioinnista ja tarjoamisesta vastaavat sosiaalipalveluista ja lastensuojelusta vastaavien virastojen (Direcțiile Generale de Asistență Socială și Protecție a Copilului) erityisyksiköt, joiden tehtäviin kuuluvat kaltoinkohtelun, laiminlyönnin, ihmiskaupan sekä maahanmuuton ja kotimaahan palauttamisen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet lasten oikeuksien suojelusta ja edistämisestä annetun lain nro 272/2004 ja hallituksen päätöksen nro 49/2011 mukaisesti. Kyseisellä päätöksellä hyväksyttiin menetelmäkehys, joka koskee monialaisten ryhmien ja verkostojen avulla tapahtuvaa ennaltaehkäisyä ja puuttumista tapauksissa, joihin liittyy lapsiin kohdistuvaa ja perheväkivaltaa, sekä monialainen ja toimielinten välinen interventiomenetelmä tapauksissa, joihin liittyy hyväksikäytettyjä lapsia ja työvoiman hyväksikäytön vaarassa olevia lapsia, ihmiskaupan lapsiuhreja tai romanialaisten siirtolaisten lapsia, jotka ovat joutuneet muun tyyppisen väkivallan uhreiksi muissa valtioissa.

Oikeusministeriöön (Ministerul Justiției) perustettiin vuonna 2020 uhreihin liittyviä kysymyksiä käsittelevä työryhmä. Työryhmän tärkeimpiä tavoitteita ovat erityisten alaikäisille tarkoitettujen kuulemishuoneiden perustaminen, erilaisten rikosten ja uhrien käsittelemistä koskevan erikoiskoulutuksen järjestäminen ammattilaisille, seksuaalirikosten uhreja auttavien ammattilaisten epävirallisen verkoston luominen ja rikosten uhreille tarjottavien rikosteknisten palvelujen parantaminen.

Romanian Pelastakaa Lapset -järjestö (Salvaţi Copiii România) avasi yhdessä sosiaalipalveluista ja lastensuojelusta vastaavan viraston osaston 6 (Direcţia Generală de Asistenţă Socială şi Protecţia Copilului Sector 6) kanssa Bukarestissa ensimmäisen Barnahus-pilottikeskuksen seksuaalisen väkivallan ja vakavan perheväkivallan uhreiksi joutuneille lapsille. Keskuksen perustana on Barnahus-malli, jossa yhdistetään monet erilaiset palvelut, psykologinen ja lääketieteellinen arviointi sekä seksuaalisen väkivallan ja vakavan perheväkivallan uhreiksi joutuneiden lapsien kuuleminen ja suojelu.

Korkeimman oikeuden (Înalta Curte de Casație și Justiție) yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto käynnisti vuoden 2022 alussa yhteistyössä Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA), oikeusministeriön ja sosiaalipalveluista ja lastensuojelusta vastaavien virastojen kanssa hankkeen, jonka yleisenä tavoitteena on varmistaa tehokas, helposti saatavilla olevaa ja laadukas rikosoikeusjärjestelmä rikosten uhreiksi joutuneille lapsille ja viharikosten uhreille. Hankkeeseen sisältyy 35:n alaikäisille tarkoitetun kuulemishuoneen kunnostaminen, sisustaminen ja varustaminen, kahden temaattisen analyysin laatiminen viharikosten tilanteesta ja lasten tilanteesta rikoksen uhreina sekä oppaiden laatiminen viharikosten tunnistamisesta ja niitä koskevista syytetoimista sekä alaikäisten uhrien kuulemisesta ja heihin kohdistuneiden rikosten syytetoimista. Lisäksi hankkeessa järjestetään erikoiskoulutusta syyttäjille ja muille ammattiryhmille viharikosten uhrien ja rikoksen uhriksi joutuneiden lasten, myös romanivähemmistöön kuuluvien lasten, tarpeita koskevan tietämyksen ja tietoisuuden lisäämiseksi.

Osana ammatillista oikeusalan koulutusta ja valmiuksien kehittämistä koskevan hankkeen toteutusta ylin tuomarineuvosto (Consiliul Superior al Magistraturii) tarjoaa nykyisin alaikäisten kuulemista koskevien kansainvälisten normien mukaisesti 47 alaikäisille tarkoitettua kuulemishuonetta eri puolilla maata sijaitsevissa tuomioistuimissa.

Lisäksi rikosprosessilaissa (Codul de procedură penală) säädetään, että asianomistajan yksityisyyden tai ihmisarvon suojelemiseksi tai silloin, kun rikoksentekijän vapauttaminen tai pakeneminen voi vaarantaa asianomistajan yksityisyyden tai ihmisarvon tai aiheuttaa hänelle vahinkoa, rikosoikeudellinen syyttäjäelin voi tällaisen vahingon luonteesta ja laajuudesta riippumatta määrätä asianomistajaan kohdistuvia laissa säädettyjä suojelutoimenpiteitä. Lapsia, rikoksentekijästä riippuvaisia uhreja, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan, lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön ja erityisesti uhrien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvien viharikosten, syrjinnän ja ennakkoluulojen uhreja, vammaisia henkilöitä sekä uhreja, jotka ovat kärsineet huomattavaa vahinkoa rikoksen vakavuuden vuoksi, pidetään haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä.

Rikosprosessilaissa on myös alaikäisten kuulemista koskevia säännöksiä.

Siinä säädetään, että alle 14-vuotiaiden asianomistajien ja todistajien kuuleminen tapahtuu toisen vanhemman, huoltajan tai lapsen kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaavan laitoksen henkilöstön jäsenen tai edustajan läsnä ollessa. Kuulemiseen osallistuu myös oikeusviranomaisen valitsema psykologi. Psykologi antaa alaikäiselle asiantuntijaneuvontaa koko oikeudenkäynnin ajan.

Kun on kyse asianomistajista, joiden on lain mukaisesti todettu tarvitsevan erityistä suojelua, oikeusviranomainen määrää yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä, jotka eivät kuitenkaan saa haitata menettelyn asianmukaista kulkua tai asianosaisten oikeuksia ja etuja:

1. heitä kuullaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa
2. heitä kuullaan psykologin tai muun rikoksen uhreille annettavan neuvonnan asiantuntijan välityksellä tai läsnä ollessa
3. heidän kuulemisensa ja mahdollisen uudelleen kuulemisensa suorittaa sama henkilö, jos tämä on mahdollista ja jos oikeusviranomainen katsoo, että tämä ei haittaa menettelyn asianmukaista kulkua eikä asianosaisten oikeuksia ja etuja
4. heitä kuullaan videoneuvottelun tai muun teknisen viestintävälineen avulla paikassa, jossa heille tarjotaan suojelutoimenpiteenä tilapäismajoitusta.

Kun rikostutkintaelimet kuulevat ja tarvittaessa kuulevat uudelleen asianomistajia, jotka ovat joutuneet esimerkiksi alaikäisten kaltoinkohtelun, perheväkivallan, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ihmiskaupan ja hyväksikäytön tai seksuaaliseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvien rikosten uhreiksi, kuulemisen suorittavan henkilön on oltava samaa sukupuolta kuin asianomistaja. Tämä koskee myös muita tapauksia, joissa tämän katsotaan olevan tarpeen rikokseen liittyvien olosuhteiden vuoksi. Jos tämä ei ole mahdollista, tällaisten asianomistajien kuulemisen ja tarvittaessa heidän uudelleen kuulemisensa voi asianajajan ja psykologin tai muun uhrien neuvontaan erikoistuneen asiantuntijan suostumuksella suorittaa henkilö, joka ei ole samaa sukupuolta kuin asianomistaja. Tämä ei kuitenkaan saa haitata menettelyn asianmukaista kulkua tai asianomistajien oikeuksia ja etuja.

Rikosprosessilain mukaan tapaukset, joihin liittyy alaikäisiä asianomistajia tai esimerkiksi alaikäisten kaltoinkohtelun, perheväkivallan, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ihmiskaupan ja hyväksikäytön tai seksuaaliseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvien rikosten uhreja, käsitellään kiireellisesti ja ensisijaisesti. Jos asianomistaja on alle 16-vuotias alaikäinen, joka on esimerkiksi alaikäisten kaltoinkohtelun, perheväkivallan, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ihmiskaupan ja hyväksikäytön tai seksuaaliseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvan rikoksen uhri, ja jos tuomioistuin katsoo, että tiettyjen todisteiden käsittely voi häneen kielteisesti, se määrää alaikäisen poistettavaksi oikeuden istunnosta.

Rikosprosessilaissa säädetään lisäksi, että alaikäinen voidaan poikkeuksellisesti määrätä pidätettäväksi ja asetettavaksi tutkintavankeuteen vain, jos vapaudenmenetyksen vaikutukset heidän persoonallisuuteensa ja kehitykseensä eivät ole kohtuuttomia toimenpiteen tavoitteeseen nähden.

Tutkintavankeuden kesto määritetään sen perusteella, kuinka vanha syytetty on sinä päivänä, jona tutkintavankeudesta, sen pidentämisestä tai sen jatkamisesta määrätään.

Siviililain (Codul Civil) mukaan 10 vuotta täyttäneen lapsen kuuleminen on pakollista lasta koskevissa hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä. Myös alle 10-vuotiasta lasta voidaan kuitenkin kuulla, jos toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi asian ratkaisemiseksi. Oikeus tulla kuulluksi antaa lapselle mahdollisuuden pyytää ja saada mitä vain tietoja hänen ikänsä huomioon ottaen, ilmaista mielipiteensä ja saada tietoa seurauksista, joita hänen mielipiteellään voi olla, jos sitä kunnioitetaan, sekä häntä koskevien päätösten seurauksista. Kuultavan lapsen mielipiteet otetaan huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

3. Oikeusalan ammattilaisten koulutus

Ylin tuomarineuvosto toteuttaa hankevastaavana yhteistyössä kansallisen tuomari-instituutin (Institutul Național al Magistraturi), oikeusvirkailijoiden kansallisen koulutuslaitoksen ja Norjan tuomioistuinviraston kanssa ennalta määritellyn oikeusalan koulutusta ja valmiuksien kehittämistä koskevan hankkeen, joka rahoitetaan Norjan rahoitusjärjestelmän (NFM) 2014–2021 oikeusalaa koskevasta ohjelmasta.

Ylin tuomarineuvosto ja kansallinen tuomari-instituutti ilmoittivat käynnistävänsä osana tätä hanketta menettelyn, jolla valitaan asiantuntija laatimaan alaikäisten kuulemisessa käytettävien menetelmien siviilioikeudellisia näkökohtia (lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä) koskeva pitkän aikavälin koulutussuunnitelma. Asiantuntija valitaan niiden asiantuntijoiden joukosta, jotka on valittu kouluttajiksi hankkeen puitteissa toteutettavissa alaikäisten kuulemismenetelmiä koskevissa koulutustoimissa. Näissä koulutustoimissa keskitytään erityisesti romaniväestön erityispiirteisiin.

Hankkeen tuotoksesta on hyötyä kansalliselle tuomari-instituutille sen järjestäessä tuomareille ja syyttäjille pitkän aikavälin täydennyskoulutusta alaikäisten kuulemismenetelmistä sekä siviili- että rikosoikeudellisissa menettelyissä, ja se luo perustan johdonmukaiselle toimintatavalle sekä kansallisen että EU:n oikeuskäytännön näkökulmasta.

Alaikäisten kuulemismenetelmiä koskevan pitkän aikavälin koulutusohjelman (opetussuunnitelman) laatimisen tarkoituksena on tarjota käytännön tukea kansallisen tuomari-instituutin kouluttajille varmistamalla johdonmukainen lähestymistapa alaikäisten kuulemiseen. Näin voidaan edistää lapsiystävällistä oikeutta, joka on yksi Romanian oikeusjärjestelmän ensisijaisista tavoitteista, yhdenmukaistamalla lasten kuulemisessa käytettävät menetelmät.

4. Oikeussuojakeinot

Alaikäisiin ei sovelleta oikeussuojakeinojen suhteen erityisiä säännöksiä.

Siviilioikeudellisissa asioissa asianosaiset, jotka voivat perustella asiaan liittyvän intressinsä, sekä laissa säädetyissä tapauksissa muut tuomioon tyytymättömät elimet tai henkilöt voivat hakea tuomioon muutosta. Syyttäjä voi tarvittaessa hakea muutosta tuomioistuimen tuomioihin alaikäisten, oikeudellista neuvontaa saavien tai erityisten huoltajuusmenettelyjen kohteena olevien henkilöiden sekä kadonneiden henkilöiden oikeuksien, vapauksien ja oikeutettujen etujen puolustamiseksi sekä muissa laissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa.

Rikosoikeudellisissa menettelyissä oikeusavun antaminen on pakollista, jos epäilty tai syytetty on alaikäinen. Asianomistajalle annettava oikeusapu on pakollista silloin, kun hän ei ole oikeustoimikelpoinen tai hänen oikeustoimikelpoisuutensa on rajoitettu, tai kun asianomistaja on joutunut esimerkiksi alaikäisen kaltoinkohtelun, perheväkivallan, ihmiskaupan ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden hyväksikäytön tai seksuaaliseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kohdistuvien rikosten uhriksi.

5. Adoptio

Adoptio on oikeustoimi, jolla luodaan lapsen ja vanhemman välinen oikeudellinen side adoptoijan ja adoptoitavan välille sekä sukulaisuussuhteet adoptoitavan ja adoptoijan sukulaisten välille.

Adoptioon sovelletaan kaikkia seuraavia periaatteita: lapsen etu, tarve varmistaa lapsen kasvatus ja koulutus perheympäristössä, lapsen kasvatuksen ja koulutuksen jatkuvuus ottaen huomioon hänen etninen, kielellinen, uskonnollinen ja kulttuurinen taustansa sekä adoptiomenettelyyn liittyvien toimien tarkoituksenmukainen toteuttaminen.

Adoptiomenettelyä säännellään siviililailla (451–482 §).

1. Lapsen oikeuskelpoisuus

Suomessa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta.

Muissa asioissa tuomioistuinkäsittelyn edellyttämä vähimmäisikä on 12 vuotta (terveysasiat, huostaanotto), 15 vuotta (työoikeudelliset asiat, turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat, koulutusasiat, hallinnolliset seuraamukset) tai 18 vuotta (perheoikeudelliset asiat).

2. Mahdollisuus mukautettuihin menettelyihin

Lapsiin kohdistuvan tutkinnan suorittaa mahdollisuuksien mukaan poliisi, jolla on tähän tehtävään liittyvää koulutusta tai kokemusta. Suuremmissa poliisilaitoksissa on yksiköitä tai yksittäisiä poliiseja, jotka ovat erikoistuneet lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan. Yleensä lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta ohjataan kaikissa poliisilaitoksissa tutkijoille, joilla on ammattitaitoa ja kykyä tutkia tämäntyyppisiä rikoksia.

Syyttäjälaitoksella on erikoissyyttäjäjärjestelmä, jonka avulla varmistetaan erikoisalojen asiantuntemus ja ylläpidetään ja kehitetään syyttäjien ammattitaitoa. Osa erikoissyyttäjistä on erikoistunut lapsiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. He kouluttavat muita syyttäjiä omalla erikoisalallaan.

Lapsiin kohdistuvan tutkinnan suorittaa mahdollisuuksien mukaan henkilö, jolla on tähän tehtävään liittyvää koulutusta tai kokemusta.

Lapsiasiavaltuutettu edistää lasten etua ja lasten oikeuksien toteutumista yleisellä tasolla, mutta hän ei käsittele yksittäisiä tapauksia.

3. Lapsille suunnatut tukimekanismit ja -menettelyt

Vuoden 2016 alusta lähtien myös 15–17-vuotiaan uhrin kuuleminen voidaan tallentaa videotallenteelle ja käyttää sitä todisteena oikeudessa tapauksissa, joissa uhri on erityisen suojelun tarpeessa.

Esitutkintalain mukaan esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Yleensä lapsiuhrien ja -todistajien kuulemisesta vastaavat poliisit, joilla on tähän tehtävään liittyvää koulutusta tai kokemusta. Kuulemisen voi suorittaa myös terveydenhuollon ammattihenkilö.

Suurempien kaupunkien yliopistosairaaloiden yhteydessä on erikoistuneita asiantuntijakeskuksia, jotka ovat erikoistuneet alaikäisten rikoksen uhrien kuulemiseen. Poliisi tekee tiivistä yhteistyötä näiden keskusten kanssa.

4. Oikeusalan ammattilaisten koulutus

Oikeusministeriö järjestää tuomareille, tuomioistuinten henkilöstölle ja oikeusavustajille säännöllisesti lapsipsykologiaa, oikeuspsykologiaa, uhrien oikeuksia, ihmisoikeuksia ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien erityistarpeita koskevaa jatkokoulutusta. Koulutukseen voivat osallistua myös syyttäjät.

Valtakunnansyyttäjänvirasto järjestää koulutusta syyttäjille, jotka käsittelevät lasten seksuaalista ja fyysistä hyväksikäyttöä. Aiheita ovat muun muassa lapsen kehitys, lapsipsykologia ja lapsen kuuleminen.

Poliisien koulutukseen sisältyy lapsipsykologiaa, viestintätaitoja ja lapsen kuulemiseen harjaannuttavaa koulutusta. Poliisihallituksen erityiskoulutuksen suorittaneita pidetään asiantuntijoina.

5. Oikeussuojakeinot

Syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä voi kannella valtakunnansyyttäjälle, jolla on oikeus ottaa asia uuteen syyteharkintaan.

6. Perhe-elämä

Adoptioprosessin ensimmäinen vaihe on adoptioneuvonta, jonka järjestäjä voi olla kunnan sosiaalitoimi tai Pelastakaa Lapset ry. Adoptioneuvonta on asiakkaille maksutonta. Adoptiolupahakemusta ja adoption vahvistamishakemusta varten adoptioneuvonnan antajan on toimitettava kirjallinen selvitys adoptioneuvonnan antamisesta. Selvityksessä on annettava tarvittavat tiedot hakijoista ja heidän olosuhteistaan.

Adoptiolautakunta tekee selvityksen perusteella päätöksen adoptioluvan myöntämisestä. Alaikäisen lapsen adoptointi edellyttää adoptiolautakunnan myöntämää lupaa sekä kotimaisissa että kansainvälisissä adoptioissa. Lupa on voimassa kaksi vuotta. Hakijat voivat hakea luvan voimassaolon jatkamista.

Adoptioita on vain yhdentyyppisiä. Kun adoptio on vahvistettu, adoptiolapsi katsotaan adoptiovanhempien lapseksi eikä entisten vanhempiensa lapseksi.

Adoptiolupaa ei tarvita, jos adoptoitava on adoptoijan puolison lapsi tai lapsi, joka on ollut vakiintuneesti adoptoijan hoidettavana ja kasvatettavana.

Ulkomailta adoptoivien on adoptioneuvonnan lisäksi yleensä aina valittava adoptiopalvelunantaja. Näitä palveluja tarjoavat Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.

Menettelyn päätteeksi adoptio vahvistetaan tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Suomessa (534 Kb)

1. Vähimmäisikäraja, jossa kantaja voi nostaa kanteen omasta puolestaan

Ruotsissa rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Vähintään 18-vuotiaat henkilöt voivat itse viedä asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi perhe-, työllisyys-, maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevissa asioissa. Koulutusasioissa ikäraja on 16 vuotta, ja terveysasioissa (ainoastaan, jos kyseessä on pakollinen psykiatrinen säilöönotto/hoito) ja huostaanoton yhteydessä 15 vuotta (vaikka lapset ovat tässä tapauksessa yleensä vastaajia eivätkä kantajia).

2. Erityiset instituutiot ja toimivaltaiset viranomaiset

Ruotsissa ei ole erityistuomioistuimia nuorille rikoksentekijöille. Alle 15-vuotiaita lapsia ei voida asettaa syytteeseen, vaan he kuuluvat sosiaalipalvelujen piiriin. 15–18-vuotiaita koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Ruotsissa on yleisiä tuomioistuimia ja hallintotuomioistuimia. Ne toimivat rinnakkain. Hallintotuomioistuinjärjestelmä käsittelee hallinnollisia päätöksiä koskevat valitukset.

Siviilioikeudelliset asiat sekä huoltajuutta, asuinpaikkaa ja yhteydenpitoa koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Ruotsissa ei ole erityisiä instituutioita, jotka käsittelisivät lapsia koskevia asioita siviilioikeudenkäynneissä. Useimmat perheoikeudelliset riita-asiat kuuluvat yleisten tuomioistuinten toimivaltaan.

3. Oikeudelliset ja menettelylliset toimenpiteet tarpeettomien viiveiden välttämiseksi lapsia koskevien tapausten käsittelyssä

Kun lasta epäillään rikoksesta, vanhemmille tai muulle lapsen hoidosta vastaavalle henkilölle olisi mahdollisimman pian ilmoitettava rikoksesta ja lapsen kuulemisesta. Vanhempien olisi oltava läsnä kuulemisessa. Jos kyseessä on vakava rikos, myös sosiaalipalveluille olisi ilmoitettava mahdollisimman pian rikoksesta ja sosiaalipalveluja edustavan henkilön olisi oltava läsnä lapsen kuulemisessa. Tutkintaa ja oikeudenkäyntimenettelyä mukautetaan nuorten epäiltyjen osalta. Oikeudelliset menettelyt olisi saatettava päätökseen kohtuullisessa ajassa. On myös olemassa yleinen sääntö, jonka mukaan asiaa koskevat päätökset on tehtävä ja oikeudenkäynti on aloitettava ilman aiheetonta viivytystä, kun lapsi on osallisena huoltajuutta, asuinpaikkaa ja yhteydenpitoa koskevissa asioissa.

4. Lapsille suunnatut tukimekanismit ja -menettelyt sekä tavat varmistaa, että lapsen mielipide otetaan huomioon

Sekä lapset että aikuiset voivat olla asianosaisina oikeudenkäynneissä. Rikoksen uhriksi joutuneilla lapsilla on sama oikeus tulla kuulluksi ja osallistua oikeudenkäyntiin kuin aikuisilla. Tapauksissa, joissa lapsen selvitys tapahtumista on erityisen tärkeä (kuten silloin, kun lapsi on uhri), lapsipsykologian tai kuulustelupsykologian asiantuntijan olisi oltava läsnä kuulemisessa tai esitettävä arvio lapsen selvityksestä. Todistajilla ei ole absoluuttista oikeutta tulla kuulluksi, riippumatta siitä, onko todistaja lapsi vai aikuinen. Todistajat eivät ole oikeudenkäynnin asianosaisia eivätkä he osallistu oikeudenkäyntiin muutoin kuin antamalla tarvittaessa selvityksen tapahtuneesta.

5. Monialainen lähestymistapa

Eri toimijoiden, kuten poliisin, syyttäjälaitoksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen on toimittava yhteistyössä. Kun lapsi joutuu väkivallan uhriksi, päävastuu yhteistyöstä on sosiaalipalveluilla. Useimmilla kunnilla on niin kutsuttuja kuulemisryhmiä, joissa on edustajia sosiaalipalveluista, syyttäjälaitoksesta, poliisista, lasten terveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten psykiatrisista palveluista. Kuulemisryhmät päättävät toimien koordinoinnista ja suunnittelusta ja siitä, missä järjestyksessä eri toimijoiden olisi toimittava, kun tieto lapseen kohdistuneesta rikoksesta on saatu. Jos lapsi on rikoksen uhri tai häntä epäillään rikoksesta, poliisin ja syyttäjien on aina tehtävä yhteistyötä. Yhteistyö käynnistetään myös sosiaalipalvelujen ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden kanssa.

6. Toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lapsen etu on ensisijainen

Ruotsin lainsäädännön mukaan lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon yleisissä tuomioistuimissa. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuimen on pohdittava erikseen, mikä on kunkin lapsen kohdalla paras toimintatapa. Huoltajuutta, asuinpaikkaa ja yhteydenpitoa koskevissa asioissa tuomioistuin päättää, mikä on lapsen etu. Ruotsin hallinto-oikeudessa ei kuitenkaan ole yleistä periaatetta, että viranomaisten tai hallintotuomioistuinten on otettava lapsen etu huomioon tai että lapsen edulle on annettava erityistä painoarvoa. Hallinto-oikeus eroaa näin ollen tältä osin siviilioikeudesta. Alakohtaisessa lainsäädännössä on kuitenkin otettu käyttöön periaate, että lapsen etu on otettava eriasteisesti huomioon joillakin erityisillä hallinnon aloilla.

7. Päätösten seuranta ja täytäntöönpano lapsia koskevissa menettelyissä

Alle 15-vuotiaita lapsia ei voida asettaa teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Perusperiaatteena on, että nuoriin rikoksentekijöihin olisi ensin kohdistettava toimenpiteitä sosiaalipalvelujen puitteissa sen sijaan, että heidät siirrettäisiin vankeinhoitolaitoksen piiriin. On olemassa erityisiä seuraamuksia, joita sovelletaan vain 15–21-vuotiaisiin nuoriin rikoksentekijöihin. 18–21-vuotiaisiin rikoksentekijöihin sovelletaan usein samoja seuraamuksia kuin aikuisiin. Jos rikoksentekijä on tehnyt rikoksen ennen 21 vuoden ikää, hänen nuori ikänsä olisi otettava erityisesti huomioon rangaistusta määritettäessä. Siviilituomioistuinten tuomioiden täytäntöönpanoa koskevat säännökset ovat samat lasten ja aikuisten osalta. Jos vastaaja ei täytä tuomion tai päätöksen edellyttämiä velvoitteita, toinen osapuoli voi pyytää Ruotsin täytäntöönpanovirastoa panemaan tuomion tai päätöksen täytäntöön. Lastenhuoltolaki sisältää säännöksiä huoltajuutta, asuinpaikkaa ja yhteydenpitoa koskevien tuomioiden tai päätösten sekä muiden lain nojalla tehtyjen päätösten täytäntöönpanosta. Kyseisten tuomioiden tai päätösten täytäntöönpanossa olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

8. Oikeussuojakeinojen käyttö

On olemassa yleinen oikeus pyytää syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen uudelleentarkastelua. Tämä oikeus ei siis koske pelkästään lapsiuhreja. Tällaisen pyynnön voivat kuitenkin esittää vain asianomaiset osapuolet. Sekä lapsi- että aikuisuhrit voivat hakea vahingonkorvausta rikoksentekijältä. Koska lapsilla ei yleensä ole oikeustoimikelpoisuutta, he voivat käyttää kantelua, oikeudellista muutoksenhakua tai tuomioistuinvalvontaa koskevia mekanismeja ainoastaan laillisen edustajansa välityksellä.

9. Adoptiota koskevat yleiset säännöt (lapsi tai aikuinen adoptoitava)

Tuomioistuin tekee adoptiopäätökset. Hakemuksen tekee henkilö tai henkilöt, jotka haluavat adoptoida. Tuomioistuin tutkii, voidaanko adoptio toteuttaa. Lupaa lapsen adoptointiin ei saa antaa, ellei adoption osoiteta olevan lapsen edun mukaista.

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö Ruotsissa (255 Kb)